Lapsistani 3v ja 6v (pitäis tänne muistaa laittaa joskus kuvat myös D:n viime synttärikakuista!) ovat molemmat oppineet ärrän melko hyvin. Jännää, kun jo keväällä kuulosti että nuoremmalla olis ärrä kohta tulossa hyvin, ja vanhemmalla siis vähän harvemmin se sujui sinne päin, niin luulin että pienempi oppii ennen isompaa sen, mutta aika samoihin aikoihin tää nyt tuli. B:n ärrä on kehittynyt parissa viikossa tosi paljon!
B:n synttärit oli äskettäin, juhlittiin niitä kahtena eri viikonloppuna, että (melkein) kaikki vieraat pääsi tulemaan,. Tällasia kakkuyritelmiä silloin tein. En oo kovin lahjakas kerman, tai sokerimassankaan, kanssa, ja toi yks yrittää olla pupu... Mutta ajatus on tärkein, ja pääasia että tyttö oli tyytyväinen :)
K:n isähän tuli kuvioihin vajaa pari kuukautta sitten. Pari kertaa ollaan tässä nähty, ihan vaan sitä isää. Ja isyyshän on nyt varmistunut netistä tilatun dna-testin avulla (kotitesti.fi). On kyllä niin helpottavaa saada varmuus tähän asiaan, eikä tarvitse enää stressata sen kanssa. Mutta hyvin siis kävi, just niinkuin pitikin. Ensi viikolla mennään Helsinkiin, niin tavataan myös sen perhe siellä. Mun lapset odottaa innoissaan etenkin K:n pikkuveljen tapaamista. Se on suunnilleen puoli vuotta mun nuorinta vanhempi. Mä nyt yleensä tykkään aina kaikista lapsista, ja mun lapsetkin tykkää pikkuisista (ellei D:lla ole sellanen huono päivä), niin luulisin että kaikki menee hyvin muutenkin. Tottakai etenkin K odottaa myös isänsä tapaamista. Mä toivon, että tää tutustuminen edistyis nyt hyvin jatkossa. Tosiaan vielähän ei oikeesta voida sanoa edes tuntevamme koko henkilöä. Mutta avoimin mielin tähän juttuun nyt ainakin lähdetään mukaan.
B on nyt taas kysellyt enemmän että miksei hänellä ole iskää. Ja mä kun olen nyt itsekin henkisesti kasvanut, ja oon sit tietenkin tosi fiksu ja järkevä ja vastuullinen (ja kaikki mahdolliset ylistyssanat :D ), niin oon tässä oikeesti ajatellut (ja laittanut ajatusta jo liikkeellekin), että alan selvitellä myös tyttöjen isäasioita. Tässä tietysti kestää vielä ja pitää selvitellä asioita, mutta pikkuhiljaa, jos vaan vastaanotto sieltä toisesta päästä olis asiaan ok. Haluun jotenkin tietää myös näiden juurista. Ennenhän mä en ajatellut asiaa ollenkaan näin pitkälle. Mutta en pysty ajattelevani vaatia heiltä yhtään mitään, edes tapaamista, koska haluan että asiat menee vapaaehtoisesti, muuten ne ei varmasti sujuisi. Jos mä saisin ne kerran tapaamaan, ja niitä ei kiinnostaisikaan, ja koko juttu jäisi siihen, niin siitä tulisi vaan paha mieli. Että sillon on parempi ettei ollenkaan tapaakaan. Mutta, jotta tietäisin jotain mitä voisin sit joskus lapsillenikin kertoa. Mutta jos heitä oikeesti kiinnostaa tutustua, niin annan siihen mahdollisuuden. Mutta siis todellakin heidän pitää olla aivan varmoja sitten.
Mä oon taas blondi. Tai no onhan tässä vaikka mitä väriä, sinistä jäi toiselle puolelle :D ehkä näyttää myös vähän vihertävältä ja lilaltakin. Mutta musta se on ihan jees, eipähän oo ihan perustylsätavis. Mun olemukseen sopii erikoisemmatkin. Ja yritän kasvattaa vinon otsiksen taas. Hiukset on sellanen asia mihin usein kyllästyn. (Jos olis varaa niin pitäisin pidennyksiä, koska pitkät hiukset on aina ihanimmat <3 ) Mutta yleensä mä aina palaan takas blondiin. Sit kun kyllästyn näihin niin laitan taas jotain väriä.
Viime lauantaina pääsin käymään kaverin kanssa ihmisten ilmoillakin.
Harvinaista luxusta <3
(ei löytynyt tulevaa poikaystävää)
Yhdelle kaverille muokkasin Rarity-ponin sen tyyliseks :D
Ja kattokaa, mitä facebookin testikin sanoo :(
Surullista, mutta totta tää taitaa olla :'(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti