'Ihana' some

Mun liika avoimuus taas kerran tuotti ongelmia. Pidän/pidin hetken hiljaiseloa nyt koko somessa. Muutenkin sellainen aika et parempi keskittyä ihan oikeeseen elämään.
Millon mä opin pitää suutani kiinni enemmän ja sormet pois näppäimistöltä. En tiedä, en ehkä koskaan. Mä oon avoin ihminen ja luotan helposti kaikkiin ja kaikkien hyväntahtoisuuteen VAIKKA oon monta kertaa huomannut ettei niin ole. Tuntemattomille ei pitäis kertoa mitään. Vaikka oon kyllä sen jo oppinut ettei muiden mielipiteillä ole väliä, tuntemattomat ei tiedä koko totuuksia ja vaan niillä ketkä tuntee mut ja asia niitä koskettaa tietää miten asiat on ja niiden mielipiteillä, jos joidenkin, on vain väliä.

Mä oon useemman kerran kavereilleni valittanut asiasta et mä oon liian avoin ja luotan liikaa kaikkiin, yksi sano mulle että avoimuus on elämän hienoimpia asioita! Niinhän sen pitäiskin olla. Mut ei se taida tässä maailmassa olla. Mä ajattelen aina ensin kaikista hyvää. Lähtökohtaisesti aina ensin pidän kaikista, kunnes ne antaa siihen aihetta ettei näin kannata. Oon sillä tapaa jäänyt lapselliseksi. Pitäisi jo tajuta millainen maailma on.

Miks mua on niin helppo 'kiusata'? Oon erilainen kun suurin osa, niin sekö on se syy? Oon tehny erilaisia valintoja kuin muut, ja tykkään eri asioista kuin muut. Oon monesti miettinyt et pitäis alkaa ihan tavalliseks, ei sais erottuu massasta, mut se ei olis mua enkä tuntis olevani oma itseni sellaisena. Mulla on omat mielipiteet, jotka haluan ilmaista. Vaikka yritän silti välttää aina sitä että vaan mun mielipide olis oikee, ja muiden väärä, koska niin se ei ole. Jos on erilaisia ihmisiä, niin pitääkin olla myös erilaisia mielipiteitä. Pointti on siinä et jotkut hyväksyy ne ja jotkut ei. Joidenkin mielestä mikään ei voi eikä saa olla niin kuin mulla on.
Aika jännä juttu miten kukaan muu ei vissiin oo koskaan mokannu missään. Ja tääkin että, jos oon tästä edellisestä asiasta hieman epävarma, niin luulen että tuskin oon maailman ainoa siinä tilanteessa. Varmaan asia on yleisempää kun mitä kuvittelette sen olevan. Mutta asiasta en enää puhu (tai kirjoita) kenellekään ennenkun pystyn todistaa epäilijöille.

Mun lasten nimet kyllä kaikki vois jättää rauhaan. En mäkään hauku ja arvostele teidän lasten nimiä, vaikken itse tosiaan niitä nimiä antais. Eiköhän jokainen anna lapsilleen sen nimen mitä ite pitää parhaimpana ja kauneimpana?

Aikuiset sanoo lapsilleen koulukiusaajista ja puhuu suvaitsevaisuuden puolesta, mutta kyllä osa aikuisista on itse ihan yhtä pahoja. Muka aikuisia, ei uskois kyllä todellakaan osasta. Mä ainakin yritän opettaa lapsiani suvaitsemaan erilaisuutta ja olemaan kilttejä toisille. En yhtään ymmärrä toisten haukkumisia, kiusaamisia, syrjimisiä siksi jos toinen on vähän erilainen ja toisella on asiat vähän eri tavalla kuin toisella.
Hei haloo, järki päähän, näillä some-kiusaajien, joiden pitäisi olla fiksuja aikuisia, esimerkillä jälkikasvuista ei kasva niitä suvaitsevaisia hyviä ihmisiä, vaan todennäköisemmin niitä koulukiusaajia. Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia, tykätä samoista asioista ja tehdä samoja ratkaisuja? Eikö jokainen sais vaan olla oma itsensä ilman muiden tuomitsemista?

Suurin uutinen ikinä!!!!!

Mun esikoisen isä on löytynyt!!!!

Mun lapsi sai eilen isän elämäänsä, noin kymmenen vuoden jälkeen. Oman oikean biologisen isän, ketä ei oo koskaan ennen nähnyt, tai edes kuullut siitä mitään. Ihanaa, että hän on vihdoin valmis isäksi! Oli kyllä tosi kiinnostunut K:sta ja valmis ottamaan sen mukaan elämäänsä. :)

Joo, luit ihan oikein! En mä meinaa uskoa tätä itsekään!

Oon niin onnellinen mun lapsen puolesta. <3

Tavattiin eilen, minä, K ja sen isä, ja tapaaminen päättyi siihen kun se sano mun pojalle, että: "Onks kivaa kun nyt voit kertoo sun kavereille, että sulla on iskä?"

Mutta nyt voin avata tätä tarinaa vähän enemmän miten sai alkunsa (ei siis K, vaan tämän asian eteneminen), kun enää tää ei oo salaista.

Mä olin tavallaan etsinyt sitä tässä jo pari vuotta, kyselly ihmisiltä, että tietääks kukaan mitään sen yhteystietoja (itsehän tiesin lähinnä vaan etunimen ja entisen bändin), oli se kyllä jotain kautta kuullut, että mä yritän saada siihen yhteyttä ja ajatellutkin että se itsekin jossain vaiheessa ottais muhun yhteyttä. On siis ollut koko tän kymmenen vuotta kuitenkin tietoinen asiasta.

Mä kävin Helsingissä alkukuusta ilman lapsia, mun reissun projektina oli yrittää etsiä tätä isää. Kävin sen entisellä työpaikalla kyselemässä, muttei kukaan tiennyt, jätin sinne kuitenkin viestin, jos joku tietäisi ja laittaisi viestiä eteenpäin. Se olikin kyllä nähnyt mun kaveri jo aikaisemmin (mikä oli tosi rontti kun ei ollut mulle kertonut mitään että on nähnyt sitä vaikka tasan varmasti tiesi että mä etsin sitä!), ja jutellut tästä asiasta sen kanssa. Se kaveri oli siis mun elämässä tiiviisti mukana siihen aikaan kun odotin esikoistani, niin tämä tiesi kyllä siltä kysellä. Mutta oli kieltänyt mun kaveria kertomasta mulle, että oli halunnut itse ottaa muhun yhteyden kun on valmis.

Me ollaan molemmat oltu erilaisia silloin kymmenen vuotta sitten. En varmasti olis enää edes tunnistanut sitä kun on kajalit on vaihtunu partaan ym. :D Epäilin tässä jopa sitä, että joku väärä ihminen olisi saanut viestin ja tää olisi joku huijari lapsen sieppaaja, koska mä en saanut siitä mitään mielikuvaa, että olisi sama tyyppi kymmenen vuoden takaa. Mutta en mä sitä enää epäile, osasi kertoa vanhojakin juttuja kuitenkin. Mietin kyllä sitäkin, etenkin ennustajan viestin jälkeen, että jos se halus ottaa yhteyttä vaan munuaisen toivossa. Mut kuulemma sille ei oo tarvetta, kysyin. Sen lapsi ja itsekin on terveitä.
Ennustajalta kun kysyin hommasta niin se vastasi, että: "Ole hieman varauksellinen hänen suhteensa, sillä hänellä on oma elämä tällä hetkellä hieman huonoissa kantimissa ja kaipaa lähinna vain apua asiassaan." No eihän mulla kyllä ennenkään nää asiat ole pitänyt paikkaansa.

Ei siitä olisi silloin aikoinaan mitenkään isää saanut, ja itsellänikin oli tosi lapsellinen ajatusmaailma, enkä osannut ajatella tulevaisuutta pidemmälle lapsen kannalta, vaan että hyvinhän mä itsekseni tässä pärjään mitään ylimääräisiä haittatekijöitä. Silloin olisi varmasti ollut ihan väärä aika, ja vastuuseen pakottamalla ei varmasti olisi tullut muuta kuin riitaa ja huonot välit. Nyt on sopiva aika, kun se on vapaaehtoinen ja valmis tähän. Mä uskon että tää voi nyt onnistuakin.

Yllätyin kovasti kun se loppuviikosta (torstaina, kunnolla sit perjantaina) soitti mulle, että haluaa tavata ja olla mukana pojan elämässä. Tosi upee juttu, tottakai se käy! Mulla on muutenkin tuntunut jollain tapaa etten enää riittäis K:lle ja tää vois olla sille se puuttuva palanen mitä se kaipaa. Toivon todella että se myös nyt sitten on oikea isä (pitää tehdä testit), ettei lapsen tarvii pettyä, että ensin tulee elämään ja sit poistuu samantien. Vaikuttaa kyllä itsekin olevan aika varma asiasta. Sanoi, että kuvia nähtyään heti tiesi että se on sen lapsi, ettei siitä voi erehtyä, että kyllä oman lapsen tunnistaa. Ei kai se huvikseen olis eilen puhunu K:lle niin että se olisi sen isä, jos ei itsekin olisi aika varma asiasta.

Niin siinä puhelimessa puhuttiin miten asiassa edetään, ja päättikin tulla näin pian jo käymään täällä. Kaikki meni niin hyvin! Luulen, että kaikille meille jäi siitä hyvä fiilis. K:n tunteista en oikein tiedä, kun ei se niitä mulle koskaan näytä, se ei oo koskaan mulle puhunut sellaisia syvällisempiä juttuja, mutta toivottavasti isästä nyt tulee sille sellanen henkilä kelle se voi puhua ja avautua ihan mistä vaan. Luulen kyllä että sisäisesti K varmaan hyppii ilosta, vaikkei sitä muille näytäkään. :)

Mä oon ollu tässä muutaman päivän nyt niin täpinöissäni, oon niin onnellinen K:n puolesta! <3 Ihanaa, että vihdoin mein elämään tulee jotain positiivista muutosta!

Niin, ja sillä on puoliso jonka kanssa on toinen lapsi, joten K:lla on pikkuveli! Mutta älkää siis kukaan höppänä nyt kuvitelko mitään enempää kuin vaan se, että on aivan huippua et se haluu osallistua K:n elämään! Nyt tää ei oo enää salaisuus, kun se itsekin sano K:lle olevansa sen iskä ja oon nyt kertonnut jopa mun porukoillekin. Aikaisemminhan en koko asiasta oo puhunut kuin vain harvoille valituille ystäville. Mun vakiovastaus että 'ei vaan ole isää' on nyt vihdoin muuttunut edes yhden lapsen osalta! :)

Luulen, että pojalle isän löytyminen on jopa vielä tärkeämpää kuin tytöille. Mutta mistä sen tietää jos vaikka vuosien päästä muutkin aikuistuisivat ja tulisivat viisaammiksi. Annan kyllä mahdollisuuden varmasti, jos jotain jossain vaiheessa alkaakin kiinnostamaan. Mihinkään en pakota juuri siksi, koska siitä ei tulisi sitten hyvää suhdetta, vaan varmaan pelkästään riitoja ja eripuraa. Ajatellaan lasten parasta. Oikeasti niillä olisi oikeus tutustua isiinsä jos se vain on mahdollista. Nyt tästä voi tulla hyvä isä-lapsi suhde, kun sen voi aloittaa hyvillä mielin ja halutusti.

K on koko elämänsä ollut vaan tyttöjen keskellä, niin tämä on varmasti erittäin tervetullutta vaihtelua! :) Mun poika saa tehdä tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässään isänpäiväkortin isälle <3 Ihanaa, että hän on vihdoin valmis ottamaan vastuuta ja antaa mun pojalle jotain mitä mä en pysty sille antamaan. Oon niin kiitollinen siitä, että mun poika saa isän elämäänsä, mitä jokainen lapsi ansaitsee <3

Viime joulukuussa olin facebookkiin kirjoittanut tällaisen tilapäivityksen: "Nonniin, nyt K sano et se haluu iskän. Sanoin sille et jos ikinä saisin poikaystävää, niin se ei silti olis sen iskä. Mut että kuulemma voisin sille joululahjaks ostaa jostain kaupasta iskän. Mää luulin et nyt jo on ollu isot toiveet, kun kännykät ja tietokoneet, ja että seuraavaks tulis mopot, autot... Mutta nyt kyllä se hyppäs heti suoraan kaikkein suurimpaan mahdolliseen (tai mahdottomaan!) toiveeseen! Voi apua, oon surkee äiti kun en voi tarjota tällasta 'perusasiaa'.." Tässäkään en oo ajatellut sitä mahdollisuutta et isä olis ihan oikea oma isä vaan että se olisi joku poikaystävä mulle. Joten nythän kävi paljon paremmin kun ees osasin kuvitellakaan!

Ajattelin, että tästä olisi tullut ihana video, kun oon niin iloissani, mutta mulla on eiliset meikit vielä päässä, niin ei viitsi :D On kyllä ollut niin tpahtumarikkaat viime päivät. Nää päivät tullaan muistamaan aina, on kyllä niin iso asia, suurin juttu mein elämässä melkein ikinä!!!! Toivon vaan nyt, ettei tähän tuu mitään pettymyksiä.

Ajatella, että K:lla on pikkuveli! Ja B:lla oli aivan ihana reaktio siihen kun aivan vilpittömän iloisesti sano K:lle, että ''onneks olkoon kun sulla on pikkuveli!'' <3 D tuli mun syliin halimaan ja sanoi että: ''mulla on äiti'' <3

En olisi koskaan uskonut, että kukaan mun lapsi sais kokea mitään tällaista <3

Videoesittely

Oon harkinnut tässä, että jos alkaisin tekemään videoita. Luulen, että ihmiset saa musta tekstien välityksellä jotenkin huonomman kuvan, masentuneemman, vaikka kyllä mä ihan pirteä tyyppi yleensä oon.
Kokeilin tässä kerran yhtä esittelyvideota, minkä laitoinkin yhteen facebookin ryhmään, mutta oon niin amatööri kameran edessä, niin en tiiä olisinko valmis kuulemaan haukkumista esim. siitä kun itse tiedostamatta hipelöin siinä jännityksissäni koko ajan hiuksiani. Eli en osaa olla vielä normaali, kun en oo tottunut esiintymiseen. Mut se jää nähtäväksi, että jospa joskus rohkenisin siihen, että alkaisin ihan vloggaamaankin.

Mä nyt laitan tähän tän viikon-parin takaisen videon, en tiiä tuunko katumapäälle ja poistan sitten :D
Ja tää ei nyt tarkota sit mitään että alkaisin oikeesti tekee näin jatkossa ihan joistain aiheista (eli siis valittaa miehettömyydestä :D )

Videolla sanon odottavani kummipoikaani, mutta se siis kävi jo täällä yölainassa meillä, mutta muilta osin video ei kuitenkaan oo vanhentunutta tietoa.

Kesä tuli, kesä meni... ilman blogijuttuja

Taas vierähtänyt kauan viime kirjoittelusta. Ei siihen oikein mitään syytä ole. Tavallaan toivoin, että voisin joskus kirjoitella asioista niin että olisi tullut jotain positiivisia muutoksia. Sellaisia ei kuitenkaan oo näkynyt (lue: ei ole näkynyt poikaystäväkandidaatteja).

Käytiin leikkauttamassa K:n tukka vähän aikaa sitten. Se oli jo kauan pyytänyt, niin oli kyllä pitkän harkinnan tulos. Mulla on vähän ikävä sen pitkää tukkaa, mut pääasia, että itse tykkää. Kesän sää on ollut vähän tylsä suurimman osan, en ole kovin montaa kertaa päässyt käyttämään lapsia rannalla uimassa. Mutta ehtiihän sitä vieläkin jos sää sallii. Kävin kaksi kertaa Helsingissä, alkuviikosta lasten kanssa Linnanmäellä ja nähtiin kavereita ja shoppailtiin. Lapset shoppaili leluja (ja mähän en vissii :D ). Ja noin kuukausi sitten oli mun oma ensimmäinen koskaan luxusloma! Siis mun porukat otti lapset kahdeks yöks putkeen heille yöks, ekaa kertaa kaikki kolme. Yhden yön takia en olisi edes mennyt sinne Helsinkiin asti.
Tämähän taitaa olla monelle yksinhuoltajallekin normaalia. Ei kaikille, mutta mun kuuleman mukaan suurin osa saa lapsivapaata säännöllisesti parikin yötä aina kerralla. Mä en oo koskaan kuulunu siihen ryhmään. Ja tääkin oli aika ainutkertainen tilaisuus. Olin mä sitä ennen luennoinut mutsille omasta mielenterveydestäni, että miten hyvää se ihmisille tekee, jos saa joskus käydä jossain ilman vastuuta jälkeläisistään. Jo bussimatkalla tunsin rentoutuneen olon, ei tarvinnut kieltää koko ajan kaikesta ja yrittää lahjoa käyttäytymään tai vastaavaa. Oli kyllä ihanaa. Tekisi hyvää joka kuukausi kyllä kahden vuorokauden vapaa!

Huomisen huomenna alkaa jo koulu! K menee neloselle. B menee eskariin. Se on aika jännää. B ei oo koskaan ollu ees päiväkodissa, on vaan ollut avoimen päiväkodin kerhossa mikä on ollut max 3 tuntia kahtena päivänä viikossa. Innoissaan odottaa kyllä sinne pääsyä ja uusia kavereita. Se on samassa rakennuksessa kuin K:n koulu, päiväkoti olisi ihan vieressä. Eskarit on siinä koulussa ja ruokailu koulun ruokalassa, mutta ulkoilu on siellä päiväkodin pihalla. D:nkin haluaisin sinne ja olen laittanut hakemuksen jo kauan aikaa sitten. Kesä tietysti vähän tällaista aikaa päiväkodeissakin, niin eihän ne sinne turhan takia ota. Mutta jos tässä ensi viikolla tai seuraavalla vaikka löytäisin jonkun työkokeilupaikan, ajattelin muutamassa paikassa käydä kysymässä, niin sittenhän niiden olis velvollisuus saada D:llekin paikka parissa viikossa. Itekin odotan muutosta että mulla olisi joku paikka minne mennä pois kotoa päivittäin käymään ilman lapsia, ja D on sellanen pikkupomo ja mun perään et sille todellakin tekisi päiväkoti vaan hyvää varmasti! Aluksi voisi olla hankalaa, mut pidemmän päälle kannattavaa.

Taidan tehdä eri kirjoituksen muista aiheista nyt, menee jotenkin kätevämmin erikseen lapsijutut kuin muut :)

K:n tukka ennen ja jälkeen :)

D ehti vilahtaa pois kuvasta :D