19.5.2015

D 3-v, minä työnhakijaksi, uusi tukka jne

Luulen että tästä tulee vähän sekalainen postaus kuulumisia ja mietteitä. On vain nyt fiilis kirjoittaa, vaikkei mitään kummempaa aihetta ollut mielessä.

D täytti viikonloppuna 3 vuotta. Synttäreillä oli poni teema, lähinnä 'Paha poni', ja D oli innoissaan pahoista poneista mitä sai lahjaksi. Ja kaikesta muustakin. Ostin sille myös potkupyörän. Vielä on todella temperamenttinen ja vaativa tyttö (mä en usko uhmiin), synttärit meni miten meni. Vieraita tuli hyvin vähän. D:n synttärit on joka vuosi mennyt aina jollain tavalla huonosti. Varmaan joku kirous. Onneks se on silti vielä niin pieni ja tollanen hömppä ettei ymmärrä sitä niin, mutta kyllä mulla oli sinä iltana tosi paha mieli pienen puolesta kun vieraita jäi pois joko ilmoittamatta tai ilmoitti vasta viime hetkellä ettei ole tulossa. Tuli vähän turha fiilis ees järjestää mitään juhlia jos sinne ei tuu ketään. Eniten mua jotenkin ärsyttää se, kun jollain ei oo mun mielestä kunnon syytä olla tulematta. Sairaus, töissä tai tärkeämpi meno, sen ymmärtää tottakai, mut mulla on usein lasten synttäreillä jo joskus aikasemminkin ollut fiilis et jotkut ei vaan halua tulla sillon kun kutsutaan. Haluu mielummin olla rauhassa sillon kun ei oo muita vieraita. Ja niin oli nyttenkin jonkun/joidenkin kohdalla. Mut se ei oo juhlien pointti, että jokainen vieras vois tulla eri päivänä! Jos järjestää juhlat niin kyllä mä haluaisin että kutsutut tulee sillon ellei oo ilmoittanut siitä esteestä jo aikasemmin ettei pääse. Eikä muutenkaan oo enää synttärien tuntua ja juhlafiilistä sillon 'tullaan joskus paremmalla ajalla niin saadaan olla rauhassa'. Synttärit on sillon kun on. Ja jos moni tekee teiten tahtoen niin ettei tuu sillon kun on vieraat kutsuttu kun ei sit vissiin haluu hengata niiden muiden vieraiden kanssa, niin eihän sinne juhliin tuu ketään.
Mä olin kutsunu kahteen eri aikaan vieraita, ensin kaverit ja sitten sukua ym. Mutta meillähän on muutenkin aina tosi pieni suku, kun vaan tälleen yhden suvun puolelta. Eikä niistäkään kaikki tullut... Mutta siis kaveriaikana ei tullut kuin yksi aikuinen lapsensa kanssa. Ja sekään ei ollut ns. D:n kaveri. Edellisenä iltana sanoin D:lle et annatko tolla K:n kaverille kutsun vielä jos sekin haluais tulla. Onneks annettiin, koska muuten ei olis tullu KETÄÄN! Siinähän sit aamulla kun järkkäilee juhlia niin on lapsille sanonut että vieraita alkaa tulemaan yhdeltä ja ne koko ajan kyselee mollon kello on sen verran, niin olis ollu tosi kivaa vaan odotella lasten kanssa kun ketään ei tuu. Mutta joo.. tää nyt vaivaa mua lapsen puolesta. Muutenkin netistä lukenu hirveen paljon juttuja muiltakin että on kai ihan yleistä ettei synttäreille tuu porukkaa. Ite en sitä ymmärrä, koska mulle on itsestään selvyys ilmottaa ajoissa ja väliaikatietojakin, jos jossain vaiheessa on juhliin pääsy ollut epävarmaa. Mä kuitenkin oon aina laittanut kutsuihin pyynnön siitä että ilmoittaa tuleeko vai ei. Ja sitten se etten mä koskaan jää juhlista pois perusväsymyksen tai sellasen takia että haluu olla mielummin keskenään kun muiden vieraiden kesken. No ehkä sain nyt avautua tästä jo tarpeeksi niin muihin aiheisiin.
Ehkä ens kerralla laitan kuvapläjäyksen mun pienestä 3 vuotiaastani.

Mä aloitan nyt työnhaun. En tiiä mitä ja miten ja millon pääsisin töihin, mut kyllä on jo aika saada muutakin elämää lasten ja kodin rinnalle. Sillon joskus aloitin kosmetologin opinnot kun K oli alle 9kk, ja mulla meni koulussa pitkät päivät sen pienuus aikaa. Ehkä otti ekoja askeleita, ekat pottakerrat ym päiväkodissa niin etten mä ollu näkemässä, niin päätin sillon että jos saan vielä lapsia niin aion olla niiden kanssa kotona sen 3 vuotta. Ne on kuitenkin niin hetken vaan pieniä, niin pitää ottaa siitä kaikki ilo irti (ja surukin. Kuitenkin kaikki kokemukset). Sen nyt tein ja oon siitä hyvillä mielin vaikka D:n luonne on koetellutkin paljon jaksamistani.

Tosin tämä kesän aika mua mietityttää. Tietenkin tytöt pääsisi hoitoon jos mulle tulisi tarve siihen, mutta mulla tulis huono omatunto siitä että pilaisin K:n kesäloman. Sen koko kesä menisi pitkät päivät yksin kotonaan. Kai 9-vuotiaan sitten pitäisi pärjätä yksin, mutta mä en osaa kuvitella sitä niin. Eri asia se olis syksyllä kun se on koulussa, ettei tarvitsisi olla yksin kun muutama tunti koulun jälkeen yksin. Mutta koko päivä. Koko kesäloma. Mun vanhemmilla on kuitenkin vuorotyöt eikä kukaan muu muutenkaan ole velvollinen hoitamaan mun lapsia kuin mä itse. Joten vaikka mulla onkin kova hinku työelämään, toivon että voisin järjestää sen jotenkin niin että aloittaisin kuitenkin vasta syksyllä. Ehkä kesän aikana voisin tehdä jonkun 'työnhakukurssin' minkä voi kotona tehdä tietokoneen välityksellä.
Toki tiedän että työpaikat on muutenkin aika kiven alla näinä hetkinä, niin eihän ole edes kovin helppoa saada töitä, etenkin kun mulla ei ole juurikaan työkokemusta. Mutta tätä asiaa nyt mietin ja teen mitä pystyn ja mitä tulee tarjolle.

Alkukuusta oli tanssistudio TwoStepin kevätnäytös. Oli tietenkin ihanaa nähdä mun lapset (K ja B) esiintymässä. Tänään oli K:n tän kevään viimeinen breikki-kerta, syksyllä sit jatkuu. B:lla on vielä pari kertaa ja vielä joku esityskin. Mutta on ollut kivaa huomata K:nkin edistyvän tässä ja kaiken lisäks se tykkää siitä. Kiva jos löysi nyt sellasen harrastuksen missä viihtyy.
K kavereineen voitti koulunsa Talent-kisan missä nää breikkasi, niin ne saa esittää kevätjuhlassa sen esityksen myös. Sitä odotan innolla :)

Miehiä mulle ei ole tullut tarjolle, kappas vaan. Mut ei se kyl ihme oo, mä en oo juurikaan ihmisten ilmoilla ilman lapsia. Harmi, mut en mä tälle mitään voi. Oon haaveillut että pääsisin kesällä käymään yksin Helsingissä parin päivän reissulla. Mut kavereita tapaamassa, en mä sieltä miestä etsi, kun muutenkin haluaisin lähisuhteen enkä kaukosuhdetta.
Joku aika sitten yks mun kaveri tavallaan puhui itsensä pussiin tästä seurusteluhommasta. Kun oon jonkin aikaa miettinyt että ei se johdu mun lapsista ettei mun kaverit niin paljon hengaa mun kans, vaan sinkkuudesta, niin tavallaan se vahvisti väittämän. Puhui sellaista että olishan se kiva joskus sen kundin kanssa käydä viettämässä iltaa muiden parien kanssa. Olin siinä sitten että huomaatsä mitä sä just sanoit. Muiden parien. Miks ei sinkkukaverien. Niin kyllä sekin myönsi et kai se on sellai kivempaa kun että on molemmille seuraa. Sitä mieltä mäkin oon ennen ollut mut aina on joka asiaan kaikki et eiiii ei se siitä johdu, ei mikään vaikuta mihinkään. Vaikka mä oon äiti, niin mä oon vähän muiden äitien kanssa, kun yleensä niillä on mies. Onhan niillä jo siinä aikuista seuraa ja joku sinkku olisi vaan ylimääränen, tai sit jos on pakko se mies ottaa mukaan niin sillä miehellä voi tulla ylimääränen olo. Oon ite tosi vahvasti sitä mieltä että sinkkuus vaikuttaa enemmän seurustelevien kavereiden mun välttelyyn kun mun lapset. Lapset muutenkin usein leikkis huoneessaan tai sellai et aika paljon pystyy normaalisti juttelee niiden läsnäollessa, ainakin jos puhuu joistain asioista kiertoilmaisulla mitä lapset ei niin ymmärrä. Mutta jos oon kaverin kanssa ja sen mies on vieressä, en mä pysty puhuu samalla sille, kun sillon jos se kaveri olisi siinä ilman miestä.

Ja hei, mulla on muutes uus tukka! Ite tykkään, totuin tähän nopeesti ja tuntuu omalta itseltäni vaikkei tässä olekaan enää yhtään blondia.