Tammikuun tilannekatsaus treffihaasteesta

Vähintään yhdet treffit joka kuukausi tämän 2015 vuoden ajan.

Niin tää mun uudenvuoden lupaus, käydä treffeillä, ei oo kovin vaativa suurimmalle osalle ihmisistä. Mut mulla se on vaikee toteuttaa, että pääsisin edes kerran kuukaudessa treffeille. Kun miettii niin eihän se kovin paljon oo että vaan 12 treffit vuodessa (saa tietenkin enemmänkin, jos onnistuu), koska joku varmaan hoitais ton määrän jo kuukaudessa. Mä kuitenkin haluun treffata kundit yksin ilman lapsiani, ja oon aika vähän niistä erossa. Päätin kyllä, että oman mielenrauhanikin kannalta aion nyt kerran kuussa vapaalle. Mulla on hyvä tuttu edullinen lapsenvahti nyt ollut pari kertaa, kerran joulukuussa ja toisen kerran oli äskettäin, ja voin hyvin käyttää sitä nyt aina jatkossa sillon tällön, jos sille vaan sopii. Jos siis en saa lapsia vanhemmilleni yöksi. En tosin edes viitsi kysyä niiltä aina kun haluaisin.

Paras juttu olis tietenkin löytää tän vuoden aikana ihan poikaystävä. Mutta en saa ottaa liikaa paineita sen suhteen, nyt on pääasia edes ne treffit per kuukausi. Bonusta jos treffeihin sisältyy pientä läheisyyttä. Tammikuun treffit oli ihan ok. Musta se oli ihan hyvä tyyppi, ei mitään pahaa sanottavaa siitä, mut no onhan tää nyt ollu vähän niin, että ei kai se sit kiinnostunu musta, tuntuu ainakin siltä. Eikä hirveen paljon olla oltu edes yhteyksissä enää. Ja kuulemma treffit menee huonosti jos ei saa edes halia, niin kai se oli sillä tavalla sit jo selvä peli, että se jäi siihen.

Mulla on jotenkin tullu sellanen juttu jo kauan sitten, etten itse kai uskalla yrittää todennäköisesti liikoja,. Mä en pysty kiintymään ja alkaa roikkuu toisessa. Ja muutenkin kun oon aina ollut niin itsenäinen, niin mulle kaikki vakavampi olis ihan uus juttu, mihin en varmaan ihan noin vaan edes pystyisi. Kai se, etten uskalla edes yrittää ketään on siitä jäänyt, kun ennenkään en oo saanut koskaan ketään ketä oon yrittänyt, joten tuntuu että turhaan yrittäisin. Mut oon sit vastaanottavainen sellasille, jos joku yrittäis mua. Paitsi en tietenkään ihan kelle vaan, kyl siinä pitää jotain kiinnostavaa mun mielestä olla :D Mut tuntuu siis että mä oon sellanen, että pystyn tykästyy toiseen ja alkaa elättelee mitään toiveita esim. seurustelusta, vasta sit kun musta tuntuu, että se toinen olis kiinnostunu musta. Jotenkin ei halua sellasta pettymystä, että yrittäis ja sais pakit. Mä oon kai jotenkin vanhanaikanen tai rikki, mutta haluaisin että mies tekis aloitteen.

Tää vuosi on siinä mielessä nyt alkanut hyvin, kun oon päässyt nyt kaksi kertaa bilettää. Ehkä sekin, kun lapset kasvaa, niin tuntuu että paremmin pystyy jättämään ne yöksi eroon musta. Mutta riittäishän sekin että pääsee kerran kuussa ihmisten ilmoille ilman lapsia, niin ehkä pitämään mut järjissäni :D Viime vuonna tosiaan kävin koko vuoden aikana vaan kolme kertaa bilettää. Ja kyllä se oli ehdottomasti liian vähän. Musta sinkkuihmiselle on tärkeetä päästä sillon tällön ulos missä voi tutustuu uusiin ihmisiin/aikuisiin/etenkin miehiin, kun ei kotoakaan kukaan tuu hakemaan. Joten jos joku miettii tota biletystä nyt pahana, et olis liian paljon joka kuukausi, niin mä oon oikeestaan ihan kaiken muun ajan, joka sekunnin, mun lasten kanssa kuitenkin.

Tää mun edellinen biletyskertakin meni hyvin. En muuten tarkota bilettämisellä mitään örvelökännejä, en tosiaan. Tarkotan sillä että ehkä nätisti juo muutaman seurajuoman ja juttelee ja hengailee kavereiden ja uusien tuttavien kanssa, jossain muualla kuin täällä mun omassa kotona. Jossain ihmisten ilmoilla. Pitää hauskaa, ja ehkä tanssii tai laulaa karaokee (surkeasti) tai jotain muuta perusjuttua.
Nyt tällä viime kerralla olin mun kaverin synttäreillä. Osan niistä olin tavannut ennenkin, osa oli mulle uusia, mut kaikki vaikutti hyviltä tyypeiltä. Vaikken mä millään treffeillä ollutkaan, niin kyllä mä silti vähän läheisyyttä ja kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen sain (WOW :D )! No ei kai siinä mitään pahaa oo, en mä mitään suurempaa syntiä tehnyt. Kyllä musta on kivempaa just vaikka pussailla mielummin jonkun tutun kuin tuntemattoman kanssa, joten kai sit parempi näin. Aiemmilta treffeiltä jäi halit ja pusut saamatta, niin ehkä tää sit korvas sitä. Ja bonuksena kysyttiin naimisiinkin. Tätä nyt ei tietenkään voi tosissaan ottaa :D Koko iltaa. Pääasia, että oli hauska ilta, eikä sitä tarvii sen enempää ajatella.

Kiva, kun kirjottelen tätä mun treffailujuttuani nyt tänne näin julkisesti. Pitää vaan toivoo, ettei kukaan keneen mun kirjotukset liittyy niin eksy lukemaan näitä :D

Itselleni tuli mieleen tässä, kun oon siis tällainen ikuinen vauvahullu, että entä jos mä en oikeesti ees oo haluumassa poikaystävää? Eihän mulla oo oikeestaan koskaan ollu, enkä aikasemmin niin kaivannutkaan, kun oon pärjännyt hyvin yksin. Mutta jos tää uusi asia et sellanen olis kiva saada, johtuiskin siitä, että jos haluan vielä joskus vauvan? Ja koska kukaan ei anna mulle lupaa enää hankkia vauvaa. Ja tosiaan, en missään nimessä enää koskaan alkaisikaan yksin sellaiseen! Niin, että jos mietin sisimmässäni että pitää saada vakituinen suhde, ja sit ehkä naimisiin ja noin, niin että ehkä sit mulla olis vielä joskus oikeus vauvaan? Tästäkin kuvasta huomaa että olisi paikka vielä yhdelle lapselle :D

Ja näin 'hienosti' mä muokkasin itseni tohon ylimääräiseen lokeroon :D Mulla ei tosiaan oo mitään kuvanmuokkaus taitoja, mut ei kai se oo niin justiinsa.

Oon huomannu että täällä on välillä joinain päivinä ollut paljon lukijoita, mua vähän ihmetyttää miten se on mahdollista. Jättäkää vaan kommenttia jos tuntuu, mun täytyy vain hyväksyä ne ennen julkistamista, mutta olis kiva tietää miten ihmeessä ootte eksynyt tänne mun blogiin?

Oma ensimmäinen ajatus siitä kun huomasin että yks päivä oli käynyt täällä 1400 kävijää oli että o-ou, täytyy alkaa miettii enemmän mitä kirjottaa ja ehkä sensuroida ja karsia juttuja, mitä muuten kirjoittaisi, jos kirjottaisi omaa päiväkirjaa, niin kuin ennenvanhaan.

Tää kuva on netistä, mut musta tää on ihana. 

Vaikka molemmat on tyttöjä, mut jos ajattelis et toinen olis poika.