Uuden vuoden lupaus: Löytää mies!

Päätin jo nyt, että minkä uuden vuoden lupauksen annan itselleni. Vaikka tavallaan tää on nyt pari viikkoo etuajassa, mutta kun on jo päätetty niin se on, ja toivottavasti myös tulee pitämään. Kyseessä on kuitenkin vain yksi lupaus, vaikkei tosiaan mikään pieni ja mitätön.

Ei oo kivaa ajatella näin, mut musta tuntuu että tää vuosi oli surkein vuosi ikinä mun elämässä. En tiiä kannattaako odottaa ens vuodeltakaan yhtään mitään, mut päätin että yritän kuitenkin parhaani.
Ja sit kun aloin ajatella et miks ihmeessä tää on mun surkein vuosi, en ees keksi siihen mitään järkevää selitystä. Ei mulle oo käyny lähipiiriin mitään överisurkeeta, kun miettii että joiltain kuolee läheisiä, eroaa, saa keskenmenoja, tai on vakavia sairauksia. Ei mulla olis mitään syytä siis valittaa edes. Mutta siis sillä tavalla et oikeestaan ihan koko vuoden oon ollut niin surumielinen ja masentunut, ja varmaan sit myös yksinäisempi kun ikinä. Tai oonhan mä tässä jo kauan ollut yksinäinen, mutta ehkä oon tässä vaiheessa jo niin kyllästynyt olemaan yksin ja siks tää tuntuu pahemmalta kun joitain vuosia aikasemmin, ja koska tähän haluaisin jo muutoksen, muttei oo saanu sellasta.

Toki D on ollut melko hankala, ja on vaivannut sekin kun tuntuu että K:stakin ehkä vaan etenee koko ajan.. Mutta se kuuluu varmaan ikään, että kun on isompi niin ei halua tulla äitin mukana enää oikein minnekään. Ja en myöskään pidä meidän kodista, koska se on aina liian sotkunen. Mua ei ees sotkut paljon haittaa, enkä oikeestaan ees muista millon olisin mitään pölyjä pyyhkinyt, mut se mua häiritsee kun ei siivota omia jälkiä. Vaikka opetan lapsia joka päivä koko ajan samoilla ohjeilla, niin ne ei jää päähän. Maailman parhaimmat ja ehkä aika helpotkin säännöt on ne että yhdet lelut kerrallaan, eli siivotaan edelliset pois ennenkun alottaa uuden leikin, ja että roskat suoraan roskiin eikä jätetä pöydälle tai lattialle mun siivottavaks. Ehkä tää kotikin olis ihan hyvä koti jos noita kahta sääntöö noudatettais. Etenkin koska niin paljon aikaa vietän täällä, niin olis hyvä että täällä viihtyykin. Mutta neljän seinän sisällä kaaoksen keskellä oon masistellu koko vuoden yksinäisyyttäni ja oman elämän puutetta. Oon keskittyny enemmän vaan tähän omaan surkeeseen oloon enkä mihinkään hyviin asioihin.
Eli lyhyesti sanottuna tää vuosi on ollu mun elämän kamalin vuosi niinkin vaatimattoman syyn takia kuin siks, että tänä vuonna yksinäisyys on vaivannu mua enemmän kun koskaan aikaisemmin.

Mitähän mä viime vuonna annoin Uuden Vuoden lupauksiksi? Joka tapauksessa uskon ettei mikään niistä toteutunut, vaan ennemminkin meni huonompaan suuntaan. Joten teen nyt vaan yhden lupauksen, vaikka se onkin joku maailman vaikein lupaus toteuttaa. Mutta ehkä se onkin ainoa asia mikä oikeestaan vois kääntää mun elämän hyväks..? Eli se lupaus on että ens vuonna etsin itselleni miehen!

Laitan tähän nyt listaa siitä millanen se kundi sais olla. Siis toiveitahan saa olla vaikka kuinka paljon, jos niistä on vaan valmis joustamaan. Hyvä olis että vaikka edes puolet näistä kävis siihen herra X:ään, niin ehkä sit meillä vois jotenkin natsata yhteenkin?

Eli vähän niinkun tällainen poni olis hakusessa. (Mulla on joku lapsellinen mielikuva ja ajattelen itseäni Pinkie Pienä :D) Mutta eikös me oltais aika söpö pari? :D Useimmat ehkä laittais tähän jonkun ihmisen kuvan. Mut mun mielestä tästäkin kuvasta tulee hyvin esille se minkä tyylinen, ainakin ulkoisesti, se vois olla. 

Mutta siihen mun listaan:

- Sillä on oltava lapsi tai lapsia. Ja mielellään näkee niitä enemmän kuin yhden päivän kuukaudessa tai vastaavaa. Ja tää siks, koska onhan lapsellisen ja lapsettoman elämät niin erilaisia, niin en usko että lapseton jaksais kauaa katsella meitä. Lapsellinen osaa ymmärtää mun elämää ja rajoitteita. Tai että se vähintään on tosi tosi tosi lapsirakas, jos ei oo omia lapsia.

- Tyylin on oltava rock-henkinen. Oikeanlaiset hiukset ja vaatetus (musta) on paljon tärkeämpää kuin komeus/hyvännäköisyys. Tosin söpöydestä plussaa tottakai. Eli hiukset ei mielellään lyhyet ja tavistyyliset, vaan pitkähköt tai pörröt.

- Joka harrastaa musiikkia jotenkin tai tykkää paljon musiikista. Luulen että sellainen kenen musiikkimaku on 'kaikki käy', olisi liian vääränlainen mulle. Jos radiosta tulee hyvä biisi, saa innostua ja laittaa kovemmalle, ja radiosta pitää tulla sen mielestä myös surkeita biisejä mitä ei mitenkään voi kuunnella vaan on pakko vaihtaa kanavaa. Mutta mielellään se musiikki ei oo räppiä mistä se diggaa, mut ei tarvii olla myöskään samaa kun mun (pop rock ja glam rock), miehen musiikkimaku voi luonnollisesti olla raskaampaa.

- Mua pidempi, mutta siihen ei paljon vaaditakaan :D

- Täysi-ikäinen tietenkin, mutta mielellään lähempänä kolmeakymmentä kuin neljääkymmentä.

- Ei viiksiä, eikä mielellään partaakaan, ainakaan isoa partaa.

- Ei isoa levitettyä korvareikää.

- Ei missään nimessä himo-urheilija!!! (oltais täysin eri maailmoista!)

- Ei liian fiksu, saa olla vähän hömppä ja vähän outo tapaus. Hyvä jos tykkää jostain oudosta, vaikkei oo tietenkään pakko tykätä samoista asioista mun kanssa. Sillä olis joku oma juttu.

- Sosiaalinen, puhelias, seurallinen, viihtyy ihmisten kanssa. Mulla vois olla vaikee olla jonkun ujon ja hiljaisen yksin viihtyvän kanssa. Koska onhan muutenkin tää mun tavoite saada itselleni seuraa ja sosiaalista elämää, ettei enää olisin näin yksinäistä.

- Aktiivinen yhteyden pidossa, vaikkei kuitenkaan koko ajan tarvii olla toistensa kanssa, saa olla yksityisyyttä ja omaa elämää. Mutta pitää olla kiinnostunut näkemään toista, tai edes kuulemaan usein toisen kuulumisia, ja tietty kertoilla omista päivistäänkin vaikka ihan pieniäkin asioita.

- Ei ärsytä mua eläinten syömisellä. Saa syödä itse (koska muuten voi olla etten koskaan löydä ketään), muttei kiusaa ja arvostele sillä kun me ei syödä.

- Ei rasisti, mielellään minkään asian suhteen.

- Suomalainen/suomalaissyntyinen, koska en halua kielimuuria vaikeuttamaan sosiaalisuutta(ni).

- Ei polta (ainakaan paljon).

- Ei biletä koko ajan, mutta joskus mielellään juhlii ihmisten ilmoillakin.

- Tykkää myös olla rauhassa kotona, esim. katella leffoja.

- Ei liian itsekäs ja oman edun tavoittelija.

- Mieluiten kaksonen, leijona, oinas tai jousimies, ei skorpioni.

- Sellainen joka tykkää musta omana outona itsenäni :)

- Kaikkein tärkeintä on tietenkin se, että se on sellainen mies jonka silmissä mä olisin jollain tapaa upea ja ihana, eikä niin, että se ajattelis, että tyydyn tohon kun en parempaakaan saanut. Ja että mä olisin luonnollisesti myös samaa mieltä siitä.

Tässä on nyt pitkä ja aika vaativa lista. Kuitenkin huomaa ettei mulle ole merkitystä millään koulutuksella, työpaikalla, miten menestynyt on ja ns. sosiaalisella luokalla (jos se niin sanotaan..?).

Ja toki tiedostan itsenikin että millanen olen, niin en vois muiltakaan vaatia liikoja. Oon kyllä paljon miettinyt että koska mä oon tällanen kun oon, eli suomeks sanottuna outo ja erikoinen, niin mä en varmasti kuulu kenenkään unelmien naisen listaan miltään piirteeltäni. Joskus B:n tanssissakin joku tyttö tuli tunnin alkua odotellessa sanomaan mulle kun ensin oli katsellut mua pitkään, että 'mä oon kuullu et sä oot aika persoonallinen', liekö sitten kotonaan ihmetellyt mua vanhemmilleen, jotka sitten on yrittänyt hienotunteisesti selittää millanen mä oon :D Pitäiskö tässä jotenkin normalisoitua itse, jotta joskus ehkä vois saada seurustelukumppanin..? Kun uskoisin että kyllä miehet mielummin haluaa tavallisen kauniin naisen, joka pukeutuu siististi tai 'hotisti' (mun mielestä siis tylsästi tai tyrkysti) kun tällaisen, jossa on kaikkea joko ihan liikaa, tai liian vähän. Vaikee tällasesta on kyllä miksikään klassiseksi kaunottareksi tai perusmassatyypiksi muuttua, en usko että viihtyisin itse sitten ollenkaan omassa itsessäni, mutta ehkä sitten joskus kelpaisin jollekin. Paitsi itsekin haluaisin mieluummin jonkun erikoisen, vähän omituisen ja tavallisuudesta poikkeavan miehen, enkä odota mitään perus-komistusta.

Ja vaikka jotkut eronneet ehkä sanoo et helpompaa olla yksin, joten tiiän ettei varmasti suhteet oo aina hyviä, mut haluaisin jopa piristäviä pikkuriitojakin, kunhan vaan ei tarviis riidellä ihan yksin. Nyt on kyllä niin tervetuloa suhteelle, sen hyville ja huonoillekin puolille. En tosiaan halua olla yksin koko loppuelämääni. Pakko jotain ehtiä kokemaan vielä tän elämän aikana. Mutta tosiaan onneks sain lapset ajoissa yksinäni, koska muuten vois olla että en koskaan olis tullu saamaan omaa perhettä, jos olisin jääny odottelemaan et millon tapaan jonkun miehen, kuka vois haluta olla mun kanssa.

Toivon nyt kovasti, ettei mun olis tarkotettu olla koko elämääni ihan yksin. Oon usein ajatellut ja ehkä tyytynyt kohtalooni, ettei kaikille ole sitä oikeeta, ja että mä nyt satun olemaan yks niistä. Olis niin ihanaa kyllä jos joskus saisin huomata että oon ollut väärässä tässä asiassa. Ehkäpä vihdoin ensi vuonna tapaan ekaa kertaa elämässäni jonkun kuka olisi ihan tosissaan mun kanssa.
Ainakin ensi vuodelle on nyt uudet suunnitelmat ja kovat toiveet, pakko päästä vähintään kerran kuukaudessa treffeille ja loppujen lopuksi alkaa ehkä jopa seurustelemaan
-ensimmäistä kertaa elämässäni!