Tuleva isänpäivä

Tässä nyt kun tämä isänpäivä on kovaa vauhtia lähestymässä, en voi tietenkään kieltää ettei olisi laittanut ajattelemaan asioita. Siis mun lapsethan on täysin isättömiä. Mua ahdistaa tää isänpäivä, voin onnitella ehkä itseäni, kun hoidan senkin homman ainakin toivottavasti ihan tarpeeks hyvin. Mutta kyllä tämä viikonloppu aikalailla ahdistaa, on liikaa kaikkia ajatuksia miksi niin ja miksi näin ja miksi itse olin niin pölvästi. Asia vaivaa varmaan enemmän mua kun lapsia, tai ei ne ainakaan mulle oo avautunut siitä mitenkään. Ja en mä itsekään ennen ajatellut näin kun nyt. Ennen ajattelin, että on paras just näin, olla keskenämme. Mutta ehkä toikin kertoo sen että olin vielä jotenkin epäkypsä, kun mietin enemmän varmaan itseäni kun lapsiani. Tai no kyllähän lapset on aina ollut mulle pääasia kaikessa, mut ennen ajattelin enemmän tunteella, nyt on järki puuttunut paljon peliin. Oon varmaan aikuistunut vihdoin, vasta nyt 30-vuotiaana (kamalaa sanoa toi numero ääneen! :D )

Monella varmaan on mielessä kysymyksiä lasteni isistä, mun pojan kaveritkin kysyy siitä sillon tällöin, kun niitä asia ihmetyttää luonnollisesti. Mutta mä en halua puhua muiden ihmisten asioista, mistä itsekään en oikein tiedä, niin en halua vetää niitä juttuun mukaan millään tavalla kuvaillen tilanteita tai mitään.

Onneksi on edes mun isä, eli lasteni ukki, niin lapset askartelee kortteja ja lahjoja koulussa ja kerhossa ukille. En tiedä mitä pojaltani on koulussa kyselty ja mitä on vastannut vai onko mitään. Itsellenikin koko juttu on vaikea aihe puhua lasteni kanssa, menen sanattomaksi jos yllättäen joku kysyy jotain. Mutta mun lapset on tottunut tähän alusta asti, ja heille on luonnollista että perheemme on tällainen. B kyllä yks päivä mietti ettei mein perheessä oo ketään kellä olis viikset tai parta :D Musta se oli aika hassua. Ja siitähän sille sit tuli isot naurut kun sanoin että K:lle joskus kasvaa isona sellaiset. Tietysti vaikee tällä hetkellä kuvitella sitä kun täyttää kohta 9v. Pitäisikin alkaa jo miettimään niitä synttäreitä, kun ne on ihan pian :)

Ja hei, yks ihana uutinen, mulla oli viikko sitten vapaailta! Mummi ja ukki otti nää kaikki kolme niille pitkästä aikaa yöksi. Olin ihan kivaa, tapasin paljon uusia ihmisiä. Oltiin ensin kaverin luona ja sitten mentiin sen kaverin Halloween bileisiin (en kyllä ollut pukeutunut miksikään, tuli aika kiire muutenkin valmistautua siitä kun sain lapset vietyä mummilla, niin en olis oikein ehtinyt) ja en ees muista millon viimeks olisin ollut missään kotibileissä! Mä tykkään mennä paikkoihin missä on paljon ihmisiä, eikä haittaa vaikken niitä tuntisi, kyllä mä oon aina ollut ja varmaan edelleenkin aika sosiaalinen ihminen ja tykkään että ympärillä on paljon porukkaa ja tutustun aika helposti, harvemmin kaveriks asti, mutta muuten pystyn luontevasti keskustelee varmaan kenen tahansa kanssa. Ja sen jälkeen menin yksin tonne lähiräkälään laulaa karaokea vielä :D Kaikki ihmiset sinä iltana oli niin ihania ja kivoja. Paitsi joku mies siellä baarissa, kuka yritti jotain epämääräistä ahdistella... Mut se on varmaan aika perusjuttua. Ja sit menin kotiin nukkumaan, aamulla tuli kova suru kun oli niin yksinäistä ilman lapsia. Mietinkin että miten voinkin olla näin vastakohtainen itseni kanssa, vähän hassusti selitetty, mutten keksinyt nyt parempaa sanaa. Mutta siis että usein aina mietin että aikun saisin vähän vapaata ja rauhaa lapsista, että olis ihanaa olla yksin ja päästä menemään miten vaan, mut nyt sit kun heräsin yksin kotona ja itkin ikävää lapsiini, niin oli ihan kamalaa, en mä osaa olla ihan yksin! Ehkä sitten olis ollu parempi jos olis joku kaveri ollu mun kanssa mun luona yötä tai jotain, mut tuntui silloin kyllä että en ees halua vapaailtaa enää varmaan koskaan koska oli niin inhottavaa ja surullista olla yksin se loppuyö ja aamu! Oon vähän outo :D Niin, ja siis edellisestä mun vapaayöstä on jo melkein puoli vuotta aikaa.

Ennen biletystä värjäsin taas pinkkiä hiuksiin ja laitoin mustat raidat, olin jo jonkun aikaa ollut koko blondina. Leikkasin myös otsista vinommaksi. Sitä ei nyt vielä ton vinommaksi saanut, kun oli valmis otsis ja se ei ollu siihen tarpeeksi pitkä, mutta myöhemmin sitä voi vinonnuttaa lisää. Kumpi on parempi koko blondi, vai värikäs? En muuten osaa laittaa kuvia vierekkäin, otan neuvoja vastaa. Samoin kun haluaisin blogiini jonkun 'kansikuvan' niinkun facebookissa, onko se sit banneri vai mikä onkaan nimeltään. En osaa sitäkään, siinäkin saa neuvoa mua, kun en tosiaan oo mikään tekniikan ihmelapsi. :D

Tehtiin lasten kanssa tällaiset kortit (tähän siis tuli vielä tekstiä :) ) ukille (mun isälle) ja iso-ukille (mun ukille), idean otin yhdestä suositusta teiniäiti blogista, mitä oon lueskellut aika säännöllisesti. :) Musta nää on niin ihanat, mun pikkuset pöllöt pienimmästä isoimpaan <3 Tosi sopivasti K olikin koulussa tehnyt ukinpäivälahjaksi kivestä tän oloisen pöllön tai mikä onkaan, mutta nyt ainakin nää kaikki saa luvan olla pöllöjä. Mä en ees tienny sitä et se sellasta oli tekemässä, mut on nyt hyvin samaa teemaa!

Tässä nää nyt sit tällä kertaa, varmaan lähiaikoina kirjoitan lisää, kun on jo aihekin mielessä. Ja lisään nyt myös aikaisempaan juttuun kuvia B:n synttäreiltä, kun en ole tainnut sellaisia vielä laittaa.
Lähiaikoina pitäisi myös ottaa itselleen sellainen projekti, että kuvaan lapsia joulukorttia varten, se on aina aika haastavaa, kun on kolme lasta, niin kaikki ei pysy joko paikoillain tai jollain ei ole hyvää ilmettä kuvassa. :D