D on 1 vuotta, K tokaluokkalainen ja B:n Miska-fanitus

Taas pitkästä aikaa. On käyny mielessä useemmankin kerran että pitäis käydä tänne kirjottelee, mut no mites nyt aina on, lapset vaatii paljon aikaa, ja kärsivällisyyttäkin :D

Olisin halunnut kirjoittaa D:n 1v päivänä, nythän se on 1 vuotta ja 3 viikkoa päälle. Äitienpäivä meni taas mun kannalta huonosti (viime vuosi oli muistaakseni kylläkin ihan hyvä..?), kuten yleensä kaikki juhlapäivät jos sillon meinaa odottaa mitään erikoisempaa tai rauhaa itselleen tai lapsille iloista mieltä. Eihän lapset voi ymmärtää juhlapäivien päälle, eikä sitä voi niiltä odottaa, niin varmaan oliskin aika sattumaa jos jollekin juhlapäivälle kaikki kolme lasta oliskin hyvällä ja iloisella mielellä koko päivän. Olihan silloin äitienpäivänä myös Estradin äitienpäiväkonsertti missä K:n bändikin soitti. Oli sellainen intiaanibiisi, ja nyt K soitti bassoa, viime esityksessä syksyllä se oli rumpalina. Sinä päivänä myös käytiin kaverin kaverilla D:n valokuvauksessa, mutta huonostihan se meni, kun tyttö päätti koko ajan kävellä pois taustan edestä itkien mun perään. Sinne hukkaan meni ne rahat kun sain vaan 5 kuvaa, joista en aio varmaan mitään teettää kehyksiin.. Sisaruskuva olis hyvä, jos B:lla olis kivempi ilme, se on luonnossa söpömpi, kun tuolla väkinäisellä hymyllä. Ja sellainen hali-asetelma olis ollu kivempi, mut nähtävästi niissä sitten aina jollain oli huono ilme tai jotain.. mut ketäs tässä syyttämään, tytöllä oli huono hetki. Kuten aina, D itkee älyttömän paljon, ja on kyllä todella todella vaativa 'vauva'. Vaikka aluks se meinas huijaa mua olevansa kiltti vauva.

Tässä yksi D:n niistä kuvista, tavallaan ihana, kun on niin totuudenmukainen, 

ja tilannekuva omassa tunnelmassaa, mutten ehkä halua tällaista suurentaa seinälle. 

Nämä kuvannu J.M.

D:n synttärijuhlat meni aika huonosti. Vieraita kävi erittäin vähän, ei hirveesti tuntunut edes juhlalta. Jotkut peru, joistain tiesin ettei tuu, mut moni ei ollut ilmoittanut esteestä vaan jätti tulematta. Tähän kyllä osasin varautua kun ennenkin on käynyt niin. Ajattelin et lopetan kutsumasta nyt niitä tyyppejä, joista tiiän ettei tuu kuitenkaan eikä viiti ees ilmoittaa ettei oo tulossa vaikka kutsussa oliskin erikseen sellanen osa et ilmoita tulosta/esteestä.. Vaikka ennen mietin et jos juhlat on Lappeenrannassa niin tulee enemmän vieraita, kun täältäkin tyypit pääsis tulemaan, näköjään nyt kun on muutettu tänne, niin asiat on menny päinvastaisiks. Oikeestaan Lappeenrannassa asuavia kavereita, (vai entisiä kavereita?) nään paljon harvemmin kuin silloin kun asuttiin Helsingissä. Oonkin tässä miettinyt et oliskohan mulla nykyään paremmat, entisenlaiset välit näihin entisiin tärkeimpiin kavereihini, jos mun eka lapsi olis ollut vasta B, tai D. K:n jälkeen tosi moni katosi, tai näkeminen väheni huomattavasti (toki itekin syyllinen niiltä osin etten enää käynyt bilettämässä kaverien kanssa, mut mikä estää ettei olis voinu päivisin enää nähdä?). Mut siis kyllä mun entisiä kavereita pitää kaverisuhteitaan yllä sellaisiin kavereihin keillä on B:n tai D:n ikäisiä lapsia, mut miksei mun elämä ja mun seurassa olo kiinnosta? Sainko mä K:n liian aikaisin? Mutta jos mulla ei olis K:a, niin en tuntisi N:aa, A:ta ja P:aa, ketkä on mulle nykyään tärkeimmät ystävät. Onneks K on. Olis silti ihanaa etenkin kun nyt asutaan Lappeenrannassa, että myös mun Lappeenrannan kavereita kiinnostais hengailla mun ja mun lasten kanssa.

Menin taas aiheesta, takaisin D:n juhliin. D sai lahjaks aurinkolasit (oliskin ollut ainoa mun lapsi kellä olis ollu vauvana hyvät aurinkolasit) niin ne hävis samana päivänä heti juhlien jälkeen, samoin kun mun kamera. Eniten tässä harmittaa, ja edelleenkin se vaivaa mun päätä kun koko ajan mietin missä ne vois olla, ja koko kämppä on katottu läpi kaikkialta noin miljoona kertaa, mut ei löydy niin ei. Epäilen et kummitus kiusaa tai jotain, en enää keksi muuta selitystä. Niin eniten vaivaa se että siellä on kuvat D:n synttäreistä, saisinpa ne kuvat edes takaisin! Sen takiakin olis hyvä et olis ees jotkut hyvät 1v kuvat, niin varasin uuden kuvausajan ens torstaille. Nyt siitä paikasta missä on otettu B:nkin 1-vuotiskuvat. Toivon parasta, mutten elättele liikoja toiveita. Saisinpa edes kolme, mielellään 4 kuvaa mitkä kehtaisi kehystääkin esille.

Jos kukaan eilen katsoi sub tv:ltä simpsoneita niin siitä jaksossa oli kyl ihan kun meidän elämästä se kuinka riippuvainen Maggie oli Margesta, ja kuinka Marge vaan halusi pitää sitä vauvana ja leperteli ja hali ja hoivasi mua. Ymmärrän kyllä että jotenkin mun vika myös miten D on tosi riippuvainen musta, kun pidän sitä mulle niin vauvana. voin kyl rehellisesti sanoo et en oo nähny enkä kuullu koskaan kenenkään muun vauvan/taaperon olevan näin kiinni äitiinsä kuin D on muhun. Se taitaa luulla että on edelleen napanuoralla kiinni mussa, sellaisella nepparilla irroitettavalla et joskus (harvoin) voi olla vähän kauempana musta. Vaikka D näkee aika paljon mun vanhempia ja on sellai tottunut niihin, niin ei usein edes ne kelpaa, K:n kevätjuhlassakin oli pakko koko ajan istua mun sylissä eikä vaikka mummin, muuten tuli itku. Ja voi että, miten vuosi mennyt nopeesti, K:kaan ei oo enää ekaluokkalainen. Hyvä todistus oli, siinä luki kyllä muualla suoritettu, ja parissa vaan tarkemmin. 'Kiitettävästi' :)

Mutta ajatella millaista mein elämä oli vuosi sitten, NIIIIN ihanaa <3 <3 <3 Voi kun vois aina elää vastasyntyneen vauvan hurmiossa. Valitettavasti se ei oo mahdollista, eikä järkevääkään.
D:llä muuten oli joku aika sitten kuusi hammasta, mut sit muutama päivä sit huomasin että on enää viisi. Outoa. Se kyllä kaatui jotenkin tossa parvekkeen edessä olevalla korokkeella vähän synttäriensä jälkeen että verta tuli suusta, niin toivon vaan ettei se aiheuttanut mitään pysyvää vahinkoa. D oli 1v (ja 11 päivää) neuvolassa 8485g ja 73cm. Jännä vertailla B:iin ja K:iin, B oli saman ikäisenä sentin lyhyempi ja kilon painavampi, ja K 6cm ja 3kg isompi. Mun pieni D <3 Muutenkin mun lapset ollu kaikessa keskenään niin erilaisia. Eri luonteisia, eri tapoja, muuten eri näköisiä, mut D:llä ja K:llä on suuret ympyräiset silmät ja joitain samoja ilmeitä :) D ei tietenkään tykännyt kun sai kolme piikkiä neuvolassa, huusi kovasti äRRRRÄÄÄÄÄ. Ehkä on siis joku toivo että tämä tyttö oppisi ärrän siskoaan paremmin, kun tää 3v vasta nyt sanoo ÄLLÄN jotenkin. Mut B on söpö. Jos yksivuotiasta D:ä kuvailee, niin kävelee paljon, koko ajan ja nopeasti, vähän juokseekin, yleensä kiire mun perään. On siis paljon mun perään, ja itkee paljon, on sellainen että komentaa kovaa, ja pitää puoliaan sisarusten suhteen. Jos otan B:n syliin, niin heti tulee mun luo itkien, on niin kateellinen ja omistava. Joten kuten äiti, anna, vauva, kakka kuulostaa sanoilta. Pissaa tekee välillä pottaan. Osaa puhaltaa kun puuroa tuodaan. Taputtaa, vilkuttaa, syö hienosti, ei nirsoile. Paljon maitoa menee (vettä ei niinkään). Lempi homma ja suuri turva sille on äitin sylissä juoda maitoa tuttipullomaisesta nokkamukista tai imeä peukkua äidin sylissä ja lempiriepu halissa. Juuri kun ehdin mainita et nukkuis jo paremmin, että heräis pari kertaa suunnilleen yössä, niin tässä on taas mennyt muutama yö liian usein heräillen. Ja on alkanut valvoa illalla myöhään, kestää joskus pari tuntia saada se nukahtamaan, lopulta noin kymmenen aikaan, ja sillon kiipeilee kovasti sohvalle. Ja siinä ei tietenkään ymmärrä varoa ja on suuri muksahdus vaara. Päiväunet vaihtelevalla menestyksellä riippuen häiriötekijöistä miten sisarukset antaa rauhaa. Edelleen haluaa usein nukahtaa vauvamaisesti masulleen peppu pystyssä lattialle.

En tiiä johtuuko se iästä vai sukupuolesta, mut mun mielestä tytöt on siinää asiassa paljon vaativampia ja hankalampia kuin pojat,  kun ne vinkuu ja kitisee NIIIIIN paljon ja niin ärsyttävällä äänellä. Jokaisessa lapsessa on tietysti aina omat ihanat puolensa ja omat hankalammat juttunsa, mutta kyllähän K:kin on aina ollut paljon itkevä ja joskus jankuttaa, valittaa ja vaatii, mutta kyl mun tytöillä on ollu tosi erilaista nimenomaan toi Vinkuminen ja Kitiseminen, just niinku joku dramaqueen.. Ihania silti <3 välillä vähän hermoja koettelevaa tosin, kun Daisykin itkee niin paljon muutenkin, lähes aina.

Ollaan pari kertaa käyty rannalla (mä en pidä hiestä, auringosta, hiekasta.. palan, ja vaikka aina pidän hattua, saan varmaan auringon pistoksen kun ulkona auringossa olo saa usein päätä koskemaan ja sellai huono olo) mutta pakkohan lapsia on kuitenkin rannalla käyttää. D oli ihana kun ei pelännyt vettä vaan oli reippaasti menossa sinne, söpö pieni 'uimassa' ekaa kertaa.

Rantatunnelmia Saimaalla kesäkuussa 2013

B prinsessani on kyllä niin ihana. Kun tuli se KidSing ohjelma (sehän odotti D:n synttäreille Antti Tuiskuakin), ja siellä finaalissa oli se 9v Miska, niin B on niin ihastunu siihen. Tuli kova itku kun Miska ei voittanut, ja laulaa päivittäin Miskan esittämää Robinin Faija skitsoo -biisiä. Tosi hyvin muistaa sanat kolme-vuotiaaksi. Aika hyvin laulaa kun samalla kuulee sitä, mut aika paljon osaa ihan ulkoakin.

B:n tanssissa oli esitys satamassa toukokuun lopussa. B:n ryhmä esitti keijutanssin Ketchup song-biisiin. Tosi harmi kun se tanssi vaihtaa Lavolan koululta kauemmas, niin tanssiharrastuksen jatko on meille vielä epävarmaa, kun sinne on vaikea sitten mennä autottomana, ja olenhan myös pyörätön, eikä B:n pyöräilytaito edes sopis pidemmille matkoille, ja jos sisaruksetkin pitäis ottaa aina mukaan. Oli se niin kätevä kun oli kävelymatkan päässä, ja B:kin tykkäs kovasti.