Kevätkooma

Plaah, pitäiskö yleensä keväällä piristyä ja tuntea intoa kaikkeen ja muuta hauskaa?? Mua vaan väsyttää ja ahdistaa ja jumittaa ja kisuttaakin. Voi kun saisin vaan nukkua paremmin. Nää tytöt kun on millasia on..
D on tänään JO 11 kuukautta, ja tosiaan tuntuu et kaipaisin vähän vapaata siitä/kaikista. D-vapaahetkiä tarvitsisin jotta voisin paremmin huomioida isompiakin, ja kerralla kaikista -vapaata oman mielenrauhani säilyttämiseks. Mä en voi/kehtaa/pysty pyytää hoitoapua. Mun äitihän on sanonu ettei ota yöks alle 3-vuotiasta. Mä ehdin tulla kyl ihan hulluks tällä nukkumisella (eli nukkumattomuudella) jos hyvinkin tätä menoa mennään vielä 2 vuotta ja kuukausi. En oleta että D oppis nukkuu kokonaisia öitä pitkään aikaan, kun B:kin herää yleensä joka yö ja tulee mun viereen vaikka on jo kolme ja puoli vuotias.

Minkähän ikäisenä (lapsi) yleensä muut alkavat saada vapauksia lapsistaan??? Itse kun on lapset tehnyt, niin itse ne täytyy hoitaakin. En vaan tajua miten jotkut äidit voi olla kauniita ja pystyy/jaksaa/ehtii pitää huolta itsestään. Erittäin kateellinen olen. Mä vaan haluaisin suklaata, mielellään koko ajan. Ja mun ihan oma vika jos vaan läskistyn koko ajan.
Mutta joskus kokeilin olla ilman suklaata sata päivää, enkä laihtunut grammaakaan sinä aikana. Ja jos suklaa vähän ees auttaa omaan oloon, väsymykseen ja mielialaan, niin musta sitä ei sais sillon itseltään kieltä. Ehkä sitten jos tuntuis et muuten koko elämä olis hyvin ja olis aina hyväntuulinen niin sit vois kokeilla elämää ilman herkkuja.

D on muuten tehnyt pari kertaa jo pissan pottaan. (Woah!) Melkein heti tajus siihen pissaa kun laitoin istumaan siihen. Ja olihan se siitä tosi mielenkiintoista kaikella tapaa, niin että piti kädelläkin kokeilla litsis lätsis :D Hassu vauva. Paitsi ettei tää ehkä oikeesti enää vauva oo kun koko ajan kävelee vaan ja kuukauden päästä täyttää jo vuoden.

Eilen kirjoittelin jo 1-v bileiden kutsuja. Vähän ahdistaa koko homma, kun en mä helposti ainakaan saa täällä siivottua, enkä välttämättä tehtyä tarjottaviakaan, kun on näitä 'häiriötekijöitä'. Jotkut asiat olis vaan helpompaa tehdä ilman lasten läsnäoloa.
Ja pari tyyppii on jo nyt sanonu ettei pääse synttäreille, ja D:n se kummi kuka sitä ei oo vielä kertaakaan ees nähny, aivan varmasti ei oo tulossa.
Jos tässä nyt vähän avautuisin nyt tässä samalla, tää kummi on kyllä ihana ihminen, ja mun vanhin kaveri, ollaan tunnettu syntymästämme asti. Välimatkaa olisko meillä joku 300km. Niin hän on siis D:n kummi, ja kun mietin ristiäispäivää, niin kysyin siltä ja valitsin päivän sen mukaan että hän pääsisi. Ei kuitenkaan päässyt, sanoi että tulee seuraavana, tai sitä seuraavana viikonloppuna. No, hän perui sen. Sanoi myös että lähettäis kummilahjan postissa sitten, kun ei tullutkaan tuolloin (no se lahjan lähettäminen kesti varmaan vähintään 3 kuukautta).
Ehkä mä en vaan ymmärrä mikä noissakin asioissa voi olla niin vaikeaa, koska itse kyllä lähetän lahjat ihan ajoissa, enkä esim. anna uskotella et olisin ostamassa jotain lahjaa, jos en ees koskaan aio sellaista sille antaa, saatikka sitten että miten vaikeaa voi olla mennä käymään postissa. Itse käyn usein postissa eikä se nyt niin kovin vaikeaa ole se lahjojen lähettäminen. En ole lahjojen perään eikä se ole tärkeintä, tärkeintä olisi aika ja ajatus tietenkin, mutta miksi koko ajan lupaa tulevan ja kysyy mitä haluaa lahjaksi ja sanoo lähettävänsä sitten, jos ei kerran tee niin? Itsekin olen hänen lapsen kummi, ja kyllä mä ihan ilman mitään lähetän hänelle lahjat syntymäpäivinä ja jouluina, ja kävin ristiäisissäkin, vaikkei mulla oo omaa autoa ja silloin meidän välimatka oli vielä parisataa kilometriä pidempikin. Ja kun hän ei ollut käynyt ennen joulua shoppailee joululahjoja, ainakaan D:lle, niin kysyi sitten tilinumeroni mihin laittaa kummilapselleen että mä voin ostaa sille, sitten vielä joskus joulun jälkeen kysyi  uudestaan tilinumeroni sen joululahjan takia, mutta ei koskaan kyllä sinne mitään laittanut, eipä kyllä tuntuisikaan keväällä enää joululahjalta. Tosiaan ei ne mulle niin tärkeetä olis mut isompana lapset alkaa varmasti itse ymmärtämään tyhjät lupaukset.

Mä oon jo jonkin aikaa (en vain tämän ihmisen kohdalla, vaan useamman, melkein kaikkien vaikkei ne välttämättä olis antanu aihetta tällaiseen) päättänyt etten kerro lapsilleni etukäteen mitään asioita että kukaan olisi tulossa, ja joulun allakin saatan sanoa jos näyttää että lapset odottais lahjoja, niin että siellä ei välttämättä ole sulle lahjoja, se on joulupukin homma eikä ihmisten, ettei ne pety niistä tyhjistä lupauksista ja odotuksista. Parempi olla sanomatta että kummi tulee kylään, jos sen joutuu sitten perumaan, kuten tämä kyseinen kummi ensin perui ristiäisiin tulon, siirsi parilla viikolla, perui, siirsi seuraavaan kuuhun, perui ja siirsi että ennen joulua, perui, ja siirsi hiihtoloma-aikaan, perui, ja siirsi että synttäreille, vaikkei niitä ole vielä ollut niin on jo siirtäny kesälomaan. Mä en välttämättä jaksa uskoa että kesälläkään saisi aikaiseksi, joten ei aio lapsille siitä kertoa etukäteen. Kerron vasta sitten kun se kertoo olevan matkalla tännepäin.
Voi ei, nyt kuulostaa että olisin tosi ahne ja pinnallinen ihminen. Totuus on että tässä vaivaa ainoastaan tyhjät lupaukset ja tekemättömät teot. Ja ihmiset on silti hyviä ihmisiä, me ollaan kai vaan erilaisia ja ajatellaan näistä asioista eri tavalla. Joillekin ehkä on pikkujuttu unohtaa muistaa kummilasta juhlana tai koko ajan perua.
Ehkä tää mun tän hetkinen mieliala tässäkin asiassa johtuu tästä mun tän hetkisestä 'kevätkoomasta'.

Mutta siis katotaan nyt tuleekohan kukaan D:n ensimmäisille syntymäpäiville, vai onkohan ne nyt melkein ihan turhaa edes järjestää.. Ei se kyllä ees tarvii mitään lahjoja, mä en oo oikein keksiny mitään mitä itsekään annan sille lahjaksi, kun tosiaan ei tarvii mitään, kun B:lta on jäänyt sille kaikkea.

Kella on vasta 20 vaille 9 aamulla ja mä vaan haukottelen koko ajan (ollaan oltu jo luonnollisesti monia tunteja hereillä) ja tiiän etten tänään mee yhtään mihinkään enkä aio tehä yhtään mitään, kun vaan vahdin näitä lapsia kotonani. Haukotellaan ja makoillaan sit koko päivä, toivotaan suklaata kotiinkuljetuksena. Kokeillaan ainakin onnistuisko vain näin nyt tää päivä.