Lapsiperheen päivä

Luin juuri netistä erittäin inspiroivan(?) jutun lapsiperheen viikonlopusta, siinä pointti oli se että miten äiti menee mielellään töihin vaikka on vauva kotona, mutta mä ajattelin nyt ihan huvikseni kirjoittaa omasta päivästäni, vaikken käykään töissä. Siinäkin kirjoituksessa oli kyllä asioita mitkä olisi voinut hyvinkin olla mun elämästä suoraan. Mutta tässä siis mun oma versioni:
(varoitan valmiiksi jos jotkut on tarkkoja ja haluaa alkaa valittamaan, että olen kyllä kaikesta huolimatta tyytyväinen elämääni ja kaikkiin päätöksiini ja taoihini elämässäni, ja että eihän aina kuulukaan olla helppoa ja kivaa ja on sallittua olla väsynytkin, ja silti rakastan täysillä lapsiani ja huolehdin heistä parhaalla mahdollisella tavalla eikä kukaan voisi MINUN lapsilleni olla parempi äiti tai huoltaja kuin MINÄ)

Aamulla heräsin ihme kyllä itse ensimmäisenä. Miten on Mahdollista? Ei juuri kolme vuotta täyttänyt B herännytkään ekana, tai ekaluokkalainen K, tai 4kk vauva. Mutta pian mun heräämisen jälkeen B huuteli jo sängyssään äitiä (joo kyllä osaa itsekin tulla pois sängystä, mutta joskus vaan tekee näin), joten mun täytyi nousta hakemaan se sieltä. Samalla tarkastin että vauva hengittää, kun havahduin että se ei oo herännyt kertaakaan koko yönä. Ja kyllä olikin sellainen tunne tisseillä, ei siis kovin mukava ollenkaan, vaan kuin olisin täyteen pumpattu Pamela ihan räjähdys alttiina, vähintäänkin roiskuaa maitoa joka suuntaan heti kun kuulen vauvan äänen. Kello oli siis jotain 6. Ja K:lla alkaa kahdeksalta koulu joten tänään nämä olisi voinut herätä. Ja tarkemmin ajatellen olis kiva jos D:kin heräis sen pari kertaa yössä syömään. No ei mun onneksi tarvinnut edes herätellä näitä kun kaikki kuitenkin heräsi sitten heti. Mutta miten mulla ei silti oo yhtään levännyt olo vaikka oon poikkeuksellisesti saanut nukkua kokonaisen yön? No ehkä se vaatis vähän enemmän kuin vain yhden hyvin nukutun yön.

Etsin K:lle vaatteet ja pyydän pukemaan, samalla kun laitan sille aamupalaa. B ei ota kun vain maitoa, ei sille kelpaa muu. Katsotaan ehdinkö itse syödä jossain välissä jotain aamupalaa. K syö leivän tosi hitaasti, koska sillä heiluu 7 hammasta, heilunut jo yli 4 kuukautta, mutta se ei tosiaan tee mitään edistääkseen että ne irtoais vaan pelkää sitä ja siksi syö varovasti takahampailla. Huomasin ettei se valkoinen paita näytäkään enää yhtään hyvältä K:n päällä. Kysyn onko se leikkinyt siinä munamiestä. On se. Tosiaan on niin venynyt, että kokeillaa vuoden päästä uudestaan, kun nähtävästi enää pesukaan ei ollut tehnyt sitä takaisin timmimmäksi. Etsin uuden paidan mikä jotenkin sopii niihin housuihin. Itse jos se valitsisi niin ne olis kyllä niin eri sarjaa keskenään ne vaatteet. Pyydän sitä itse kuitenkin sukat etsimään ja varmistan että onhan reppu valmiina. K tulee mun luo sukkalaatikon kanssa ja sanoo että täällä on vaan eripari sukkia. Ja housuja valitessani huomasin että nämä on viimeiset sisähousut. Mitä, vastahan mä eilen pesin pyykkiä! Onneksi löytyy toinen pari eriparisukkaan pyykkitelineestä. Samalla yritän kerätä vanhat pyykit pois, koska tänäänkin täytyy nähtävästi pestä. Harvoin saan vaatteita pesukoneen päältä enää kaappeihin asti, mutta tänään päätin yrittää. K:n vaatteet sain kaappeihin, muut vielä jäi odottamaan parempia aikoja. Laitoin pikapesun ja tälläkertaa siniset ja vihreät vaatteet.

D itkee, haen vauvan, räkää ympäri naamaa. Nuha on hankala pikkuisella. Ehkä sitä ei siks huvittanu yöllä syödä kun se on nuhassa hankalaa. Tää ei tykkää kun pyyhin sen nenää. No palkaksi maitoa. Jospa se nyt tyhjentäisi mun Pamela-tunnetta enemmän. Menen vauvan kanssa sängylleni syöttämään. Ei tietenkään saa ruokarauhaa, B tulee heti perässä siihen viereen. Ja mulla ei ole leveä sänky, meillä kolmella on siinä ahdasta, mut olen jo tottunut siihen, usein öisin nukun aina  jomman kumman tai molempien tyttöjen kanssa siinä. B heräili kauan ehkä 5-10 kertaa yössä. Nykyään onneks usein on riittänyt 1-3 kertaa yöheräämisiä, mutta haluaa herätessä tulla aina mun viereen. D siis keskeyttää pian syömisen keskittymishäiriöiden takia ja täyteen pumpattu poksahdusfiilikseni jatkuu vielä. No ehkä ensi kerralla saan syöttää rauhassa.

Pesukone soitti sellaisen mukavan pikkubiisin että pyykit on valmiina. D:a kiukuttaa joten otan mukaan vessaan ja laitan hoitopöydälle. B tulee perässä ja vinkuu maitoa. En tiedä missä se muki on mikä sille kelpaa, minne hän itse jätti sen aikaisemmin, yritin jo etsiä hetken sitä. Itsekään hän ei nähtävästi sitä löydä, tai ei osaa tai viitsi etsiä. B istuu pöntön päällä kun aloitan tyhjentää konetta, sanon että vahdi vauvaa ettei tipu, vaikka tiedän kyllä ettei sen vahtimiseen voi luottaa. Näen kyllä onneksi itsekin D:n koko ajan ja olen valmiudessa sekunnissa hyökkäämään sen luo. D kääntyy siitä selältä mahalleen ja hymyilee B:lle, pitää nyt tarkkailla koko ajan ettei se työnnä itseään peruuttamalla siitä pois tai ties vaikka just tänään olis eka kerta kun se onnistuu kierähtämään laidan yli. Loppujen lopuksi sain pyykit laitettua ihme kyllä kerralla.

Vitsi kello on kohta jo 11, K pääsee ihan just koulusta, on viikon lyhin päivä. Mä en oo ees ehtiny meikkaa tai vaihtaa vaatteita, olisin halunnut sen ehtiä, ja edelleen olen hiuksetkin sekaisin yöpuvussa. K varmaan kohta soittaa että uskaltaako tulla yksin kotiin. K on vasta vähän aikaa mennyt ilman mua, harvemmin yksin kuitenkaan, vaan serkkujen kanssa, kouluun. Vielä maanantaina sanoi ettei uskallakaan mennä yksin (tiedän että osaa, on tosiaan vaan uskaltamisesta kiinni), vaan mun pitää mennä viemään kouluun. Toivon että nyt alkaisi uskaltamaan hyvin jo, koska siinä on aina tehtävänsä pukea mut ja pikkusiskot, ja jos B:lla on kiukku hetki tai väsyttää, niin se on oma shownsa, ja D on siitä ihmeellinen vauva ettei nukahda vaunuihin, vaan yleensä itkee esim just tollaisen koulumatkapituuden ajan vähintäänkin. Ja mä saatan hermostua kun vauvan itkun säestyksellä B kiukuttelee ja K panikoi miten uskaltaa tulla koulusta yksin pois jos se on meillä ollut suunnitelmissa/toiveissa sitten sitä vastaan kun olen 'vielä tämän kerran' saattanut sen sinne.

Voi hitsi, unohdin että täytyy antaa B:lle ruokaa. K on varmasti koulussa syönyt. Miten musta tuntuu etten tänään ehdi laittaa ruokaa, vaikken mitään kummallista teekkään. No jääkaapissa on vielä vähän edellistä, lämmitän sen. Ja jotenkin musta tuntuu että yritetään sitten toisen ruuan ajaksi ajoittaa kyläily mummin luona, että se tekisi jotain ruokaa. B edelleen kiukuttelee kun ei saa maitoa. Sen mukia ei löytynyt. Ja mä kuitenkin eilen illalla vielä siivosin. Ehdin vasta eilen torstaina imuroida ekan kerran B:n viime lauantaisten synttärien sotkut. Siihen meni mun salkkariaikaa myös. Silloin mietin että onneks on tallentava digiboxi, mutta kuten usein käy, varmaan tänäänkin huomaan ennen illal salkkareita etten ole niitä edellisiä ehtinyt katsomaan tän päivän aikana.

Joka käänteessä kuuluu kolmevuotiaan suusta 'äiti papejii mujje' (silläkin on nuha, eikä itse osaa niistää), 'äiti anna maitoo' 'äiti missä mun muki on'. Yleensä tämä kutsuu mua nimellä 'äiti anna maitoo', siltä ainakin musta tuntuu. en vieläkään ole löytänyt sitä ainoaa mukia mikä kelpaa, vaaleanpunainen ikean nokkamuki. Siitä on juonut jo 2,5 vuotta, ja osais kyllä hyvin juoda tavallisesta, mutta kotona ei kelpaa kuin vain se. Ei kelpaa edes pilli tavallisen mukin kanssa. Onkohan tää tyttö nyt sit koko päivän juomatta jos ei löydy sitä mukia? ja muut nokkamukitkaan ei oo yhtä hyviä. D on saanut räkään ja pukluun koko hello kitty leikkimaton. Just pari päivää sitten pesin sen niin yritän nyt puhdistaa pahimmat kosteuspyyhkeellä.

'äiti missä  mun ponit on' -sun huoneessa
'äiti missä se jinna on' -sekin on sun huoneessa
hetken yksin siellä leikittyään b tulee itkien pois.
'ÖKÖTTÄ!' mun pitää rauhotella ja sylittää, ja meen katsoo, niin en enää nää siellä ötököitä. Se meni omaan kotiinsa. Silti B ei uskalla pitkään aikaan mennä sinne, vaan pyörii mun häntäkärpäsenä. Taaskaan en saa vauvan syöttämis rauhaa. Mutta vähään hän on tyytyväinen. Alkaa sitten hymyillä niin söpösti kieli ulkona suusta roikkuen että. Tämä oli jo hyvä palkinto tän aamupäivän koitoksille :)

Joka välissä yritän etsiä b:n mukia. Ei ollut sohvankaan alla. K:n huoneessa oli vain lattia täynnä palapelejä mitkä B:lta on jäänyt kesken. Koko ajan kuuluu B:n tekoitkua ja missä muki on äiti anna maitoo, tai sitten se vaan niin kovasti kaipaa tosiaan sitä. D nukahti sitteriin. Kaiken tän keskellä mietin miten kiitollinen oon siitä että tää on helppo vauva. Olohuone on taas täynnä B:n leluja, vaikka illalla raivasin ne pois. Ei toimi mun sääntö että olohuone on leluvapaa alue ja siellä saa olla korkeintaan yhdet lelut kerrallaan sinä aikana kun niillä leikkii. Ai niin buzz dvd ei toiminu, mun täytyy kokeilla putsata sitä fairylla pestä jos se tehoais..

Mun tosiaan pitäis meikkaa ja vaihtaa vaatteet, millonkohan mä ehdin värjää sen pinkin mun hiuksiin, oon jo ainaki viikon ollu keskeneräisesti ihan vaan pelkkä blondi. Porukat on lupautunu ottaa meidät kyytiin kauppoihin. Se on paljon kivempaa kun mennä bussilla kolmen lapsen kanssa, kun B on vähän sellanen et haluais olla vaunuissa D:n tilalla. Nettishoppailut on kesken. Usein pitää netissä shoppailla, kun ei aina pääse livenä, ainakaan koskaan itselleen, eikä lahjoja voi lapsilta salaa ostaa kun ne on aina mukana. Ja kun menee moniin paikkoihin eri puolille niin auto on hyvä kun täällä Lappeenrannassa ei bussit kulje kätevästi minne vaan. Ihan keskusta shoppailuun se on hyvä mut vain tänään on kodin ykkösessä uusin hevisaurus cd+dvd tarjouksessa kympin, ja lidlissä olis ponivärityskirjoja, sekin on eri paikassa, ja mun pitää jostain ärrältä (tällä alueella ei oo ärrää) hakee mun varaama rasmuksen keikan lippu (HUOM! Mä oon pääsemässä keikalle mein Helsingin 'lomalla'!) ja BR-leluissa tänään sais kaikesta 25% alennusta, ja tarviisin jotenkin K:n huomaamatta ostaa sen Komppi Momppi pehmon, kun nyt tänään ei olis enää niin liian överikallis.

D heräskin, mut on kiltisti, mut en ehkä silti pysty sittenkään vieläkään meikkaa. Ei se jokapäivä oliskaan niin justiinsa, mut jos tänään päästään noille kaupoille. Mut noi palapelit ärsyttää tuolla lattialla, mennään yhdessä B:n kanssa siivoo ne. Samalla se tietenkin vinkuu sitä maitoo. Pakko löytää se muki kun muuten ei saada mitään rauhaa! Samalla poden huonoo omatuntoo siitä että kun muistin että tänään on yhden kaverin synttärit, mutten muistanu sen kenellä oli tiistaina, muistin kyllä että joskus, mutta en että tasan milloin. Eli olin huono kaveri kun en onnistellu oikeena päivänä. Musta kovasti tuntuu et viime kerralla synnytin samalla puolet aivoistani. Sit D alkoikin itkemään, mietin että saispa se peukun suuhun niin voisin ehkä vihdoin tehdä jotain.

B ihme kyllä söi nätisti. Sitten siivoan lattialta ruuat, ja pöydältä maidot mitä se tahallaan levitti käsillä siihen koska oli väärä muki. Mut sitten alkoi 'lukemaan' Nalle puh-kirjaa. ja D on kiva ja söpö ja kiltti, joten haluan vähän aikaa tuijottaa ja halia sitä, ja jospa saisin sen vihdoinkin nauramaan. K soitti et pääsi koulusta ja tulee kohta. Vieläkään en oo siivonnu palapelejä enkä löytäny mukia enkä laittanu itseäni. Ehkä K auttaa mua mukin etsinnässä ja palapeleissä.

Kun K tuli, se helpotti vähän. Sillä tavalla ettei B ole enää koko ajan mun perässä (silti joudun edelleen käydä vessassa asioilla vessan ovi auki. Vaikka mulla on mikä hätä lapsilla täytyy aina olla sinne avoimet ovet), mutta kuinka monta miljoona kertaa siltäkin jouduin pyytämään auttamaan etsimään mukia ja siivoomaan leluja. Vihdoin kun aloin meikkaamaan, hetkeksi havahduin todellisuuteen; kyllä jopa minä vanhenen! Huomasin silmien viereen tulevan ryppyjä jos oikein suuresti hymyilen. Meikillä piiloon sen mitä saa, muuten valitettavasti täytyy itkuja pidätelle yrittää tottua asioihin.

K on jo monenä päivänä sanonut että viikonloppuna kuvataan elokuva, se on jo suunnitellut sen sisällön ja harjoitellut b:n kanssa. Mä odotan pelolla miten ehdin missään vaiheessa kuvata niiden leffaa. Ja äiti on jo monta kertaa pyytänyt millon teetän netissä valokuvia D:n ristiäisistä ym, mutta taidan tänäänkin jättää sen homman suosiolla odottamaan parempaa päivää.

Mä usein sanon kavereilleni kun ne sanoo et ne ei oo ehtiny kun on ollu niin kiirettä, että joo niin mullakin on ollu, en vaan tajua miten oon voinu olla niin kiireinen ja väsynyt vaikka en tee juurikaan mitään. Mutta ehkä tää kirjoitus selventää nyt sit sen :D

Tää oli vaan muutamalta tunnilta, mutta samanlaista jatkumoa tää yleensä on :D