D on maailman ihanin ja helpoin vauva, ja tietenkin niin söpö! Mut satatuhattamiljoonaa kertaa helpompi ja tyytyväisempi kun mitä B oli saman ikäisenä. B:lla on nyt uhma ja kiukkuaa paljon, mutta ehkä on osittain vielä sopeutumista uuteen vauvaan ja kun muutettiin tänne Lappeenrantaan. MUTTA! B taitaakin oppia myös yökuivaksi ennenkuin täyttää 3 v! Jee! Se on nyt muutamana yönä heränny potalle pissalle ihan itsestään ja usein aamuisin on ihan kuiva vaippa. Eikä se enää pelkää pönttöäkään, että aikaisemmin kun oltiin kylässä potattomassa paikassa niin mun täytyi roikottaa sitä lavuaarin päällä kun ei pönttöön uskaltanu tehdä.
K:lla alkais huomenna koulu, ensimmäinen luokka, ja sitä on nyt alkanu jännittää. Mutta ei se pääse sinne vielä huomenna, eilen illalla alkoi kuume, jota on tähän asti ollu vaihtelevasti, ja aamulla oksensikin. Mutta K oksentaa aina kuumeessa. Käytiin silti tänään tutustumassa sinne kouluun ja opettajaan, koska kesälomalla vaan puhelimessa ilmoitin sen sinne, ja pyydettiin näin käymään. Valitettavasti K käyttäytyi vähän niin, että mua hävetti, ja yritin siinä hienovaraisesti komentaa, kun se pelleili. Siis ei puhunut mitään, ja mun silmissä se käyttäytyi niinkuin vauva.. ei se kotona oo tollanen. Mutta nyt en voi yhtään enempää kyllä puhua K:sta, ettei ihmiset saa vääriä käsityksiä. Toivon että sitten koulussa se olisi jotenkuten normaalisti kuitenkin.. Tällä viikolla olisi ilmoittautuminen uuteen harrastukseenkin, bändikouluun. Olisi ihanaa jos sitä alkaisi jokin soitin enemmänkin kiinnostaa, mutta jos ensin kokeillaan nyt yksi lukukausi että mitä tykkää. Olis tietty hyvä ettei se valitsis rumpuja, koska ennenkin oon tässä talossa yksin asunu, ja mulla oli sillon vuoden ajan rummut täällä, ja voin kyllä varmasti sanoa ettei nää naapurit tuu diggaamaan rummuista täällä. Mut olipa se silti ihanaa aikaa, mun bileet ja ne rummut :D
Me oltiin pari yötä Helsingissä mun frendin luona, ja käytiin Nurmijärvellekin muuttaneen kaveriperheen luona kylässä. Ja käytiin lintsillä (ei-laitteissa) ja shoppailin vähän monster high nukkeja... Oli ihanaa. Ja tuntui niin kodilta kävellä Kannelmäessä. Menin aika paljon K:n ehdoilla, vein sitä sen kavereille, sille oli tosi tärkeetä nähdä niitä. On kyllä ikävä, ja tuskin kovin pian lakkaan ikävöimästä sinne. Se oli hyvä koti. (ja joo, muistan kirjoittaneeni tänne jokin aika sitten etten ole onnellinen helsingissä)
Mä oon tässä nyt katsellut Tunteet Pelissä -sarjan kahdeksatta kautta, mä tykkään siitä sarjasta paljon muutenkin, mut nyt bongasin tästä pari hyvää neuvoa mitä yritän noudattaa. Onnellisuus ei oo päämäärä, vaan mielentila. Jos koko ajan pyrkii vaan että joskus oon onnellinen, että sen ja sen asian kun saan niin sitten oon onnellinen, niin ei niin, ei siihen voi pyrkiä. Se on hetkistä riippuvainen, ja on sallittua olla välillä myös ei-onnellinen. Ja pitää muistaa olla onnellinen niistä asioista mitä on eikä takertua niihin mitä puuttuu tai mitä on menettänyt. Musta tää kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Mä myönnän että mä stressaannun helposti ja sillon saatan purkautua ja olla kiukkuinen, ja etenkin tänä kesänä oon ollut, mä hirveesti stressannu sitä et pääsenkö muuttaa ennen vauvan syntymää ja miten saan muuton ja raha-asiat hoidettua. ja kai muakin jännittäny K:n koulun alottaminen ja kaikki. Ja D:n hoitaminen ja imettäminen vie energiaa vaikka onkin helppo ja ihana vauva. On ollut suuri muutos tänä kesänä, vaihtaa asuinpaikkakuntaa ja tulla kahden lapsen yksinhuoltajan sijasta kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Mikä kylläkin oli alunperinkin mun valinta, ja paras valinta onkin. Mutta B oli mun vanhemmille, eli omalle mummille ja ukille sanonut että äiti on aina kotona kiukkunen, ja mun siskon lapset oli sanonut kans mummille ja ukille että mä oon nykyään kiukkuisempi kuin niiden äiti. Kyllä toi herätti mut kun oma pieni lapsi ja muutkin ajattelee niin, ja on huomannut mun muuttuneen. Mä olin ennen just se kuka oli aina iloinen ja hyvällä tuulella! Haluan olla taas samanlainen kuin ennen. Siihen mä nyt pyrin. Pyrin keskittymään positiivesti, ja paremmin vähän negatiivisempiinkin asioihin. Loppujen lopuks ollaan lyhyt aika täällä maapallolla, ja lapset kasvaa niin nopeesti, niin pitäis ottaa kaikki irti tästäkin hetkestä eikä tuhlata aikaa itkemiseen, katkeruuteen, mihin vaan sellaiseen.
D:lle on tulossa märkärupi, siis sitä on jo, mutta ei vielä hirveen paljon. Taidan keskiviikkona jälkitarkastuksessani lääkäriltä pyytää siihen jotain apua. ja tuntuu että se voi tulla meihin muihinkin, alan kuvitella itselleni kaulan kohdille näppylöitä ja kutinaa. Ja K:lla voi tulla kuumeen jälkeen sitten niitä, siis oon kuullu sellaista että voi olla kuumetta ennen näppylöitä. Sitten koulun aloittaminen viivästyy taas enemmän. Onneks K osaa perusasioita, lukemista ja laskemista ettei jää vielä alussa paljon jälkeen, mutta toivottavasti uskaltaa hankkia joitain kavereita ja rohkaistuu vähän sosiaalisesti, vaikka aloittaakin sitten myöhemmin kuin muut.
Asiasta toiseen, mun vanhin kummityttö teki mulle hienot pinkit tyttö angry birds korvikset. :)
Se on aiemmin tehny niitä tavallisia, mut pyysin pinkit tyttölinnut :)
