Kyllä täällä vielä hengissä ollaan :)

Pahoitteluni kun en oo kerennyt kirjottelemaan. Jospa kohta hellittäis tää kiire. Pitäis lisää pienen vauvani kuvia myös. Mutta nopea päivitys nyt ainakin tähän väliin.

ME MUUTETTIIN! Viime viikonloppuna muutettiin Lappeenrantaan (mus siskon naapuriin, ja porukoille kävelymatka) neliöön, eli yhden huoneen isompaan kämppään. Pakkaaminen ja muutto on vieny hirveesti aikaa, ja vielä on täällä järjesteltävää. Kämppä on ihan ok. Tosin niitä korjauksia mitä piti tehdä täällä ennen mun muuttoa kun kämppä oli ollu tyhjänä muutaman viikon, niin ei oltu tehty. Yhteen huoneeseen oli vaihettu vaan tapetti! Rikkinäisiä kaappeja, mitkä piti vaihtaa, ja jääkaappi homeessa, ja kirjotuksia ovissa, mitä siivoojan oli pitänyt siivota ennen mein muuttoa, niin ei ollu kovin mukava yllätys kun tultiin Helsingistä muuttokuorman kanssa ja itkuhan siinä mulle tuli! Mut nyt alkaa nää asiat pikkuhiljaa järjestymään. Tosin ristiäiset on kohta ja uudet kaapit tulee vasta elokuussa.

Ja tietenkin myös on ollut vauvakiirettä <3 D on aivan ihana, se on helppo vauva. Jos B olis ollu tän ikänen kun pitänyt muuttaa, siitä ei olis tullut mitään kun se vaan itki koko ajan. Ja nyttenkin  mun elämä vauvan kanssa on niin helppoa, B on se kuka täällä kiukkuaa ja tekee vaikeeks. Ymmärrän sen että nää muutokset, vauva ja muutto vaikuttaa kyllä B:iin varmasti, mutta se myös tykkää ihan hirmupaljon pikkusiskosta, kuten K:kin, jatkuvasti olis haluamassa syliin, ja halii ja silittää ja antaa pusuja. Itekin annan varmaan joka kerta sille pusun kun nostan syliin, on se niin ihana. Kyllä mä oon onnellinen Daisysta <3

Ja myös netti on juminu niiiiiin paljon! Ja digiboxi myös. Mun laitekirous seuras mua Helsingistä Lappeenrantaan.

Eilen käytiin bussilla lasten kanssa keskustassa. Täällä K jo maksaa bussissa, Helsingissä sais kulkee ilmasin siihen asti kunnes täyttää 7v. Se on yks miinuspuoli täällä. Suurin miinuspuoli on tää MIE. Mähän opettelin puhumaan vielä täällä asuessani mä ja sä, kun en halunnut enää olla mie-ihminen. Kaikkia sillon ärsytti et miks mun täällä pitää alkaa puhuu niin, mut tiesin koko ajan että muutan vielä Helsinkiin. K:lta muuten lähti siellä keskustassa sen kolmas maitohammas! :) Sillä heiluu vielä 7! Poika on varmaan kouluun mennessä aika harvahammas :D

Helsinki oli mulle ihana ja tärkeä, ja tarvitsin sitä silloin. Mutta syyt miks mä muutin, ei enää pätenyt, niin siks palattiin tänne. Jos olisin ollu fiksu olisin muuttanut jo silloin kun aloin odottaa B:ta. Kiitos Helsingille kaikesta ja tulee ikävä, mutta pääseehän sinne käymään. Mulla tuli kamala ikävä Kannelmäkeä viimeisinä päivinä ja itkinkin kun kuljeskelin ja hyvästelin niitä katuja ja puistoja ym. Sain mä Helsingissä asuessani sentään kolme ihanaa lasta ja kosmetologi-tutkinnon. Plus alussa paljon bändien keikka-ja biletyskokemuksia :D Ja siis toi biletys ja keikat oli se mun alkuperäinen syy muuttaa Helsinkiin. Ja sellasta elämäähän en oo eläny noin seitsämään vuoteen, joten parempi asua lähempänä enempiä kavereita ja sukua, kun en kuitenkaan oo pääsemässä keikoille ja bilettää. Mutta sain mä Helsingissä muutamia aivan ihania tosi tärkeitä ystäviäkin! Eniten jään kaipaamaan paria tiettyä tärkeää ystävää, kyllä ne varmaan tietää että ne on mulle tärkeimmät <3 Ja K:n kaverit myös jäi, pari on jo soitellu sille tänne, ihanaa kun nekin jää kaipaa kaveria. K sano puhelimessa että 'en voi nyt tulla kun Kannelmäkeen on täältä pitkä matka, mut äiti sano et tullaan joskus käymään siellä.' musta toi kuulostaa jotenkin ihanalta.

Nää mun aiheet vähän pomppii.. mut niin ne pomppii mulla aina puhuessakin muilla :D Eli Daisy on siis kasvanut hirmuisesti, kuukaudessa oli kasvanut jo melkein kilon ja 5 senttiä! Mun pikkuvauva.. <3 ja kaikkein pienimmät vaatteet ei enää mahdu sille. Pitääkin nyt seuraavaks projektiks ottaa D:n ja B:n vaatekaappi, ja pieniä pois. Ite en oo vielä uskaltanu sovittaa omia vaatteitani, vaikka onneks sain kaikki raskauskilot tästä raskaudesta kokonaan pois noin vaan. Mitä mä puen ristiäisiin..? entä jos en mahdu mihinkään silti? Mahanahka on löysää, ja vaik en uskalla tutkii mun vatsan arpiakaan, niin oon silti huomannu ne vasten tahtoani ja tiiän että ne arvet on haaroittunu tästä raskaudesta :( Kyllähän se surettaa, mut mun tavoite on nyt sit jossain vaiheessa olla tyytyväinen itseeni edes vaatteet päällä. Arpia en tuu varmasti saamaan kokonaan koskaan pois.

Tosiaan nyt on kiire aikaa, pieni vauva, muutto ja ristiäiset, mut sitten lupaan kirjoitella pikkusen useemmin, ja laittaa kuvia vauvasta ja mein uudesta asunnostakin!